Tytti Tuppuraisen puhe 12.8.2026 SDP:n puoluejohdon ja eduskuntaryhmän työvaliokunnan kesäkokouksessa Kouvolassa

Hyvät ystävät,

Tervetuloa SDP:n puoluejohdon ja eduskuntaryhmän työvaliokunnan kesäkokoukseen. Valmistaudumme politiikan syksyyn ja teemme lujasti töitä tarjotaksemme suomalaisille vaihtoehdon, joka vahvistaa luottamusta tulevaisuuteen. 

Tavoitteemme on, että ensi vuonna olemme koolla johtavana hallituspuolueena. Politiikassa hallitusvastuu tuo mukanaan vaikutusvaltaa. Se mahdollistaa aloitteiden tekemisen ja politiikan keskustelun ohjaamisen. Media on kiinnostunut siitä, mitä hallitus tekee, mitä ministerit sanovat.

Kuluneen kesän aikana hallitus on kuitenkin keskittynyt enemmän sisäisiin kiistoihinsa. Aloitteilla on haastettu hallituskumppaneita ja provosoitu, niillä ei ole puututtu olennaisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin.

Erityisen tärkeä ja kokonaan laiminlyöty kysymys on uhka, joka noussut meidän maamme rajojen ulkopuolelta. Ja se uhka ei ole nuorten marokkolaisten ryntääminen uimarenkaissa Espanjan afrikkalaiselle erillisalueelle ja sieltä takaisin. 

Uhka on ilmastonmuutos, joka on konkretisoitunut hirmuhelteinä ja metsäpaloina. Me olemme kiinnittäneet eniten huomiota Euroopan metsäpaloihin, mutta tilanne on samanlainen myös Pohjois-Amerikassa ja muuallakin. Syyt laajoihin metsä- ja maastopaloihin ovat moninaisia, mutta on aivan turha kiertää sitä, että niiden syttymisen helppous ja sammuttamisen vaikeus liittyvät pitkiin ja ankariin hellejaksoihin.

Orpon-Purran oikeistohallitus ei osaa puhua ympäristöpolitiikasta, se ei halua ajatella ympäristöhaasteita. Se on tässä suhteessa samanlainen kuin muutkin oikeistohallitukset, esimerkiksi Yhdysvalloissa.

Osaamattomuus ja haluttomuus eivät kuitenkaan auta. Ongelmat ovat todellisia, niihin on puututtava. Suomessa on käynnistettävä toimet, joilla varaudumme omalta osaltamme torjumaan ilmastonmuutoksen haittoja. Päästöjä on vähennettävä, mutta myös sopeutumistoimilla on kiire. Metsien hoidossa, maankäytössä ja rakentamisessa on varauduttava torjumaan katastrofeja Suomessa, ennen kuin se on liian myöhäistä. Kaupunkien viheralueillekin avautuu ihan erilainen merkitys, kun tunnistamme varjot ja viilentävän vaikutuksen.

Kysymys ei ole asiantuntemuksen puutteesta, neuvoja on saatavissa. Kysymys ei ole myöskään rahan puutteesta, varautuminen tulee edullisemmaksi kuin vahinkojen korjaaminen.

Orpon-Purran hallituksen kaudesta on muodostumassa ilmastopolitiikan menetetyt neljä vuotta. Kyse ei ole ollut pelkästään kunnianhimon puutteesta, vaan poukkoileva politiikka on heikentänyt luottamusta ja pysäyttänyt vihreän siirtymän investointeja.

Kun Suomi pitää kiinni vihreän siirtymän tavoitteesta, se pysyy muiden edellä ilmastopolitiikasta. Edellä pysyminen kannattaa, sillä ilmastonmuutoksen todellisuus ajaa varmasti myös muut omaksumaan niitä talouden ja teknologian toimenpiteitä, joita sopeutumiseen tarvitaan. Ja pitäminen kiinni siirtymästä tuo meille kaukonäköisten yritysten investointeja. Kysymys on myös työllisyydestä ja suomalaisten työpaikoista. 

Suomen etu on, että EU ei tingi ilmastotavoitteista. Oikeiston ilmastopopulismia ei pidä sallia. SDP pitää kiinni tavoitteesta, että Suomi on hiilineutraali hyvinvointiyhteiskunta vuoteen 2035 mennessä.

 
Hyvät kuulijat,

Hallitus valmistautuu viimeiseen budjettiriiheensä.
Viime viikolla julkaistiin budjettiehdotuksen lisäksi myös talouspolitiikan arviointineuvoston raportti. Neuvoston mukaan hallituksen nykyiset sopeutustoimet eivät todennäköisesti riitä enää vuosina 2027–2028.

Lisäksi arviointineuvosto katsoo, että julkista taloutta vahvistavista lisätoimista olisi hyvä päättää jo syksyn 2026 budjettiriihessä. Nyt tehdyt sopeutustoimet riittävät pitämään menojen kasvun kurissa vain tämän vuoden osalta.

SDP on toistuvasti vaatinut hallitusta perumaan päätöksensä yhteisöveron alennuksesta, joka on monien asiantuntija-arvioiden mukaan tehoton ja kallis. 

Tämä lähes miljardin suuruinen veroalennuslahja toteutetaan velkarahalla tilanteessa, jossa hallitus on tekemässä yli 12 miljardin alijäämäisen budjetin.

Hallituksen vastuuttomuus talouden pidossa etsii vertaistaan.

 
Hyvät ystävät,

Tänä vuonna on puhuttu toistuvasti politiikan sukupuolittumisesta. Niin Suomessa kuin monissa muissakin maissa naiset kääntyvät yhä enemmän vasemmistopuolueiden suuntaan siinä missä miehet äänestävät yhä useammin oikeistopuolueita. Asia ei tietenkään ole aivan näin yksinkertainen, mutta kun katsoo tämän oikeistolaisen Orpo-Purran hallituksen politiikkaa, ei tarvita exceliä ymmärtääkseen, mistä kiikastaa.

Kuluneen kauden aikana hallitus on kohdistanut leikkauksensa ennen kaikkea taloudellisesti haavoittuvimpiin pienituloisiin.  Lapsiperheköyhyys on kasvanut hälyttävästi. Oikeistohallituksen epäonnistuminen näkyy naisvaltaisten alojen arjessa. Hoitajien irtisanominen ollut käänne, jota ei olisi odottanut. Kasvatus ja koulutus eivät ole olleet erityissuojeluksessa.

Lisäksi terveydenhuollon kohtuuttoman rajut asiakasmaksujen nostot ja lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan maksukorotukset ovat raju takaisku monelle perheelliselle jo valmiiksi tiukassa taloustilanteessa.

Hallitus on poistanut ammattiyhdistysjäsenmaksujen verovähennysoikeuden, millä on suoraan negatiivinen vaikutus yli miljoonan järjestäytyneen suomalaisen tuloihin ja tekee monelle tyhjäksi ansiotuloverotukseen tehdyt alennukset. On hyvä huomata, että naiset ovat useammin ammattiliittojen jäseniä kuin miehet.

Kaiken kukkuraksi naisten asemaa työmarkkinoilla heikennetään sallimalla perusteettomat määräaikaisuudet, romuttamalla vientimallilla palkkatasa-arvon eteen tehty työ ja jopa tahallisesti viivyttelemällä palkkatasa-arvodirektiivin käyttöönotossa.

Kaikki nämä päätökset kurittavat voimakkaasti työssäkäyvää naista ja monia perheitä. Tasa-arvon kellon ei pidä käydä taaksepäin. Suomi tarvitsee edistystä, suomalaiset naiset tarvitsevat edistystä. Kuten puheenjohtaja Lindtman Tampereella sanoi, tasa-arvo todellakin tarvitsee kunnianpalautuksen. SDP on Suomen johtava tasa-arvopuolue, olemme sitoutuneet parantamaan sukupuolten tasa-arvoa ja kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuutta.

 
Hyvät naiset ja herrat,

Turvallisuuspolitiikka on – valitettavasti – ajankohtainen ja pitkäkestoinen keskustelun aihe. 

Täällä Kouvolassa, Suomen suurimassa varuskuntakaupungissa, turvallisuuspolitiikka on läsnä jokaisessa päivässä. Sen perusratkaisuista vallitsee varsin pitkälle menevä yksimielisyys. 

Onkin kovin kohtuutonta, että Kokoomuksesta on koetettu etsimällä etsiä aiheita syyttää sosiaalidemokraatteja isänmaan turvallisuuden horjuttamisesta. Sen sijaan, että hallituksesta kiitettäisiin pääoppositiopuoluetta siitä, että takasimme esimerkiksi rajaturvallisuuslain edellyttämän määräenemmistön, osoitellaan sormella syyttäen ja murennetaan luottamusta, joka on turvallisuuspoliittisen yhteistyön elinehto.

Hallituksessa pitää vaalien lähestyessäkin muistaa periaate isänmaan edusta ja yhteistyöstä. Meidän on parasta jatkaa turvallisuuspolitiikassa kansallisen konsensuksen pohjalta. Lainaan Väinö Tanneria: ”Vain eheä kansa voi itsenäisyytensä turvata.”

Suomen turvallisuus perustuu moniin, toisiaan vahvistaviin kerroksiin. Pääministeri Marinin hallituksen päätös NATO-jäsenyydestä toi mukanaan transatlanttisen turvallisuustakuun. Tätä turvatakuuta, joka olennaisilta osin perustuu Yhdysvaltain poliittiseen ja sotilaalliseen tukeen, ei ole aihetta kyseenalaistaa. 

Yhtä selvää on, ettei se voi olla ainoa turvatakuumme. Euroopan unioni, jonka puitteissa kehitämme NATOn eurooppalaista pilaria yhdessä Britannian, Norjan ja muuan muassa Turkin kanssa, on meidän turvallisuutemme vahvin ulkoinen perusta.

EU:n yhtenäisyyttä tai NATOn luotettavuutta kyseenalaistamatta meidän on näiden lisäksi syvennettävä yhteistyötä maiden kanssa, joiden geopoliittinen asema on samankaltainen kuin meidän. Tuki Ukrainalle on tässä suhteessa kiireellisin, pakottavin tekijä. 

Yhteistyötä pitää tiivistää myös Itämeren alueella. Pohjoismaat, Baltian maat ja Puola ovat maita, joissa maantiede ymmärretään samoin kuin meillä ja joissa on ymmärrys sotilaallisen varautumisen tarpeellisuudesta. 

Tähän Itämeren tiiviiseen yhteistyöhön on sidottava myös ja ennen kaikkea Saksa, joka vaikeuksistaan huolimatta on Euroopan merkittävin suurvalta. Ensi kuun osavaltiovaaleissa Itämeren rannalla Mecklenburg-Etu-Pommerissa on paljon kyseessä.

Suomen turvallisuus edellyttää yhteistyötä, liittoutumista. Yksin emme pärjää. Tämä ei kuitenkaan merkitse oman puolustuskykymme väheksymistä. Oma puolustus on oman turvallisuutemme perusta ja se on myös edellytys sille, että meitä pidetään luotettavana liittolaisena. Oma puolustus ei ole yhteistyön vaihtoehto, vaan sen välttämätön tekijä.

Suomi on pitänyt huolta puolustuksestaan myös rauhan vuosikymmeninä.  

Puolustukselle välttämätön teollinen perusta jäi kuitenkin vähemmälle huomiolle. Uusia kyvykkyyksiä hankittiin vähän ja nekin pääosin ulkomailta. Nyt tämä puolustusteollisuuden korjausvelka on tullut näkyväksi ja on selvää, että erilaisia tarpeita tuleville vuosille riittää. 

SDP on sitoutunut Naton tavoitetasoon 3,5 % BKT:sta.  Tämän vähimmäistavoitteen täyttäminen edellyttää useiden miljardien lisäystä puolustusmenoihin. Silti on tärkeää sanoa ääneen tämä: ei voi olla niin, että puolustusmenoille on olemassa rajaton, avoin piikki. 

Prosentteja tärkeämpää on suorituskyky.

Puolustuksen miljardit on käytettävä Suomea mahdollisimman paljon hyödyttäen. Huomioon on otettava paitsi puolustuksen tarpeet, myös potentiaaliset mahdollisuudet Suomen taloudelle ja teollisuudelle. Tulevina vuosina puolustukseen kohdistuvia miljardeja tulee kanavoida kotimaiselle puolustusteollisuudelle, johon kuuluvat perinteisten puolustusteollisuusyritysten lisäksi laaja alihankintaketju ja osaamisverkostot. Huomioon on otettava kattavasti uudet innovaatiot ja mahdollisuudet kaksikäyttötuotteisiin.

Suomessa on korkean osaamisen teknologiainnovaatioita, joista esimerkiksi ICEYE, jossa kävimme puheenjohtaja Lindtmanin kanssa hiljattain vierailulla,  tai Sensofusion ovat oivallisia esimerkkejä. Tätä potentiaalia pitää kehittää ja jalostaa. Suomalainen innovaatiokyky on mahdollista jalostaa vientituotteiksi. 

Teknologinen kehitys osana niin siviiliyhteiskuntaa kuin sodankäyntiä pakottaa meidät luomaan uutta. Tarvitsemme yhteistä, kansallista tahtotilaa ja vuoropuhelua, jotta kaikki toimijat vievät kehitystä samaan suuntaan. Tarvitsemme yhteistyötä niin puolustusvoimien ja -hallinnon, korkeakoulujen, yritysten ja innovaattoreiden kesken. 

Miljardien lisäykset puolustukseen ovat paitsi Suomen turvallisuuden tae, ne voivat olla samalla investointia kansalliseen talouteen, osaamiseen ja innovaatioihin. 

Puolustusteollisuudessa on juuri nyt hetki, jolloin pitää katsoa tulevaisuuteen. Puolustusteollisuuden ja sen EU-sisämarkkinoiden kehittäminen on tärkeää eurooppalaisen kasvun, omavaraisuuden ja turvallisuuden aikaansaamiseksi. Suomella on täysi mahdollisuus menestyä myös muilla puolustuksen sektoreilla kuin arktisessa osaamisessa.

SDP on jo aiemminkin kiinnittänyt huomiota siihen, että samalla kun puolustusmenoja kasvatetaan ja miljardien valtuuksia uusiin puolustusmateriaalihankintoihin tarvitaan, tulee rahoitusta ohjata myös sinne, missä maanpuolustuksemme perustaa luodaan: kasarmien kunnostamiseen sekä esimerkiksi varusmiesten päivärahojen korottamiseen. Henkilöstömäärärahojen riittävästä tasosta on huolehdittava, sillä henkilöstömäärän kasvattamiselle on tarve puolustusvoimissa. Puolustuksen lisäresurssit tuovat erityisesti mahdollisuuksia Itä-Suomelle yleensä ja tällä paikkakunnalle, Kouvolalle, erityisesti.

Turvallisuudesta ja puolustuksesta puhuttaessa emme kuitenkaan saa sivuuttaa tärkeintä: lujuutemme kansakuntana perustuu yhteiskunnan kokonaisuusturvallisuuteen. Ihmisten on voitava luottaa arjen turvallisuuteen. Tarvitsemme yhteiskuntasopimuksen, jossa varustautuminen ja hyvinvointi ovat kolikon kaksi puolta. 

Kiitos! Toivotan kaikille hyvää kesäkokousta.