SDP:n pj. Antti Lindtman: Kasvu ja työllisyys on nyt nostettava asialistan kärkeen

– Talous on saanut kansainvälistä vetoapua ja kasvanut jo vuodesta 2024 alkaen, mutta kasvu ei ole näkynyt työllisyydessä, pikemmin päinvastoin. Emme voi jäädä odottamaan, että pelkästään markkinat ja suhdanne hoitavat työllisyyspolitiikan Suomen puolesta, Lindtman totesi.

Lindtman muistutti, että työllisyysaste on laskenut hallituskaudella yli kolme prosenttiyksikköä ja työttömyysaste noussut yli seitsemästä yli kymmeneen prosenttiin – Suomi on pudonnut EU:n suurimman työttömyyden maaksi. Pitkäaikaistyöttömiä on nyt yli 140 000, noin 55 000 enemmän kuin hallituskauden alussa.

SDP:n kolme työllisyyskärkeä:

1. Pitkäaikaistyöttömyyden katkaiseminen

• Uusi, 2020-luvun Lex Taipale: kertaluonteinen eläkeratkaisu pitkään työttömänä olleille, joiden mahdollisuudet palata työelämään ovat hyvin heikot
• Työllistämisehto vahvemmin käyttöön julkisissa hankinnoissa
• Työssäoloehto palautetaan kuuteen kuukauteen, palkkatuettu työ mukaan sitä kerryttämään – samalla parannetaan kuntien ja työllisyysalueiden kannusteita

2. Nuorille tukea ja töitä

• Nuorisotakuu 2.0: jokaiselle alle 30-vuotiaalle työ-, harjoittelu-, oppisopimus- tai koulutuspaikka kolmen kuukauden sisällä
• Nuorten työllistymissetelit saadaan aidosti käyttöön
• Kokeilu määräaikaisesta oppisopimustuesta nuorten palkkaamiseen

3. Kasvu työpaikoiksi

• Kotitalousvähennystä vahvistetaan hoiva- ja kotipalveluissa
• Pienyrityksille määräaikainen verohyvitys ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen
• Arvonlisäverovelvollisuuden alaraja ylös
• Sosiaaliturvan suojaosat uudistetaan kannustamaan lyhyenkin työn vastaanottamiseen

– Kasvu ja työllisyys on nostettava asialistan kärkeen. Vaadin, että nämä keinot otetaan käyttöön jo tänä vuonna. Ei ensi vuonna, ei joskus myöhemmin. Vaan nyt, Lindtman sanoi.

Puheessaan Lindtman käsitteli myös EU:n rajaturvallisuutta ja pohjoisten sekä harvaan asuttujen alueiden EU-rahoitusta, ja otti kantaa perussuomalaisten toimintaan kesän aikana

Puhe kokonaisuudessaan alla:

Antti Lindtmanin poliittinen tilannekatsaus 12.8. Kouvolassa

(Muutokset puhuttaessa mahdollisia)

Hyvät ystävät,

On mukavaa nähdä teitä politiikan syksyn alkajaisiksi täällä Kouvolassa, jota voinee luonnehtia suorastaan suomalaisen turvallisuusajattelun tihentymäksi.

Täällä turvallisuus näkyy varuskuntana Vekaranjärvellä. Se näkyy rataverkossa, jonka merkitys entisestään korostuu aikana, jolloin Euroopan turvallisuusympäristö on mylleryksessä. Se näkyy yrityksissä, joiden toiminta liittyy huoltovarmuuteen ja logistiikkaan.

Ja ennen kaikkea se näkyy ihmisten tavassa katsoa ympärilleen ja hahmottaa maailmaa. Täällä ymmärretään ehkä paremmin kuin monessa muussa suomalaisessa kaupungissa, ettei turvallisuus ole koskaan itsestäänselvyys.

Kun raja on lähellä, myös maailman tapahtumat tuntuvat lähempänä. Iholla.

Sen huomasi huhtikuussa paikallinen Antti Syrjänen, joka kuvasi alueelle eksyneitä lennokkeja tavalla, joka jäi varmasti monen mieleen. Hän kutsui niitä ”drooninpaskoiksi”.

Maanläheinen ilmaus puhutteli ja jäi mieleen – meille kaikille.

Siinä missä vielä muutama vuosi sitten tällaiset uutiset olisivat tuntuneet kaukaisilta tai poikkeuksellisilta, nyt ne ovat osa eurooppalaista ja suomalaista arkea. Ilmatilan loukkaukset, GPS-häiriöt, kybervaikuttaminen, sabotaasiepäilyt, hybridioperaatiot. Ne eivät ole enää uhkakuvia, vaan kiihtyvällä tahdilla tätä päivää.

Siksi turvallisuudesta puhutaan aivan nykyään eri tavalla kuin vielä vuosikymmen sitten. Droonit täällä Kouvolan seudulla kirkastivat meillekin asioita entisestään – ja osoittivat myös aukkoja.

Tuli selväksi, ettei enää riitä, että niin sanottu kova puolustus on kunnossa. Sen täytyy totta kai olla kunnossa. Mutta sen rinnalle tarvitaan vahva rajaturvallisuus, toimiva huoltovarmuus, kyky suojata kriittinen infrastruktuuri ja reagoida muuttuviin olosuhteisiin nopeasti, toimiva viranomaisten välinen yhteistyö ja viestintä sekä kansalaisten luottamus. Tarvitsemme ennen kaikkea myös vahvat kansainväliset kumppanuudet.

Turvallisuus ei todellakaan ole yhden tai kahden ministeriön asia. Se on aivan koko yhteiskunnan, jokaisen suomalaisen asia. Ja siksi me katsomme myös omia rajojamme kauemmas. Sinne, missä sodat ja epäoikeudenmukaisuudet luovat turvattomuutta, hätää ja kärsimystä. Siksi teemme työtä lähellä ja kaukana oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta.

Viime viikolla osallistuin naapurikunnassa Luumäellä Kotkaniemi-foorumiin. Siellä keskusteltiin, millaisessa turvallisuusympäristössä Eurooppa elää ja miten nopeasti yksittäiset tapahtumat voivat vaikuttaa koko mantereeseen.

Espanjan Afrikan mantereella sijaitsevan erillisalueen Ceutan tapahtumat nousivat keskusteluissa vahvasti esille. Ja varsin hyvästä syystä. Välikohtaus osoitti, miten ulkorajavalvonnan pettäessä tapahtumat voivat eskaloitua hyvin nopeastikin.

Tässä linjamme on selkeä:

Euroopan unionin ulkorajan on oltava kaikissa oloissa valvottu. Rajaliikenteen on oltava aina hallittua. Ihmishenkien menetyksiin johtava rikollinen toiminta on tehokkailla toimilla ja yhteistyöllä kitkettävä pois.

Ja jos tapahtumien taustalla on hybridivaikuttamista tai valtiollista painostusta, siihen on vastattava päättäväisesti.

Ceuta ei ole vain Espanjan ongelma, eikä se ole vain Välimeren ongelma, vaan kyse on eurooppalaisesta turvallisuudesta. Kun tuhannet ihmiset yrittävät yhtäkkiä ylittää EU:n ulkorajan, tapahtunutta ei voi käsitellä ensisijaisesti keinona synnyttää eurooppalaisissa pelkoja ja uutta vastakkainasettelua – eikä välineenä, jolla maahantuloyritysten kohdemaa syyllistetään.

On selvitettävä huolella, mikä taho tapahtumia organisoi. On tutkittava, liittyykö niihin rikollisia verkostoja ja on arvioitava, yritetäänkö muuttoliikettä jälleen kerran käyttää poliittisen painostuksen välineenä. Mutta ennen kaikkea on oltava valmius osoittaa tukea ja solidaarisuutta sitä maata kohtaan, johon maahantunkeutumisyritykset kohdistuvat.

Erityisesti meidän suomalaisten pitäisi jo hyvin tunnistaa nämä ilmiöt. Me olemme jo nähneet omalla itärajallamme, kuinka siirtolaisia ja epätoivoisia ihmisiä voidaan käyttää välineenä valtiollisessa hybridivaikuttamisessa. EU:n rajamaana meidän etujemme mukaista ei ole syyllistää painostuksen alle joutuvaa rajamaata, vaan tarjota tukea ja apua tilanteen hallintaan.

Tärkeintä on, millä tavalla koko Euroopan unioni vastaa kriiseihin. Jos jokainen jäsenmaa alkaa kriisin hetkellä sisäpoliittisista syistä osoitella syyttävästi toisiaan, koko unioni heikkenee. Ja hyötyjiä ovat vain Euroopan viholliset.

Jos taas Eurooppa toimii yhdessä, se lähettää hyvin selvän viestin niille, jotka pyrkivät käyttämään muuttoliikettä tai hybridioperaatioita painostuksen välineenä.

Silloin viesti kuuluu näin: Ette kohtaa yhtä jäsenmaata, te kohtaatte koko Euroopan unionin. Yhtenäisenä ja voimakkaana seisovan unionin.

Juuri tälläinen Euroopan rakentaminen on Suomen turvallisuuden etu.

Tässä kohtaa on syytä muistaa myös yksi asia, joka tuntuu Suomen sisäministeriltä ja ehkä koko hallitukselta pahasti unohtuneen:

Me olemme itse rajamaa. Ja kun Suomi joutui itärajallaan Venäjän organisoiman välineellistetyn maahantulon kohteeksi, emme jääneet yksin. Eurooppalaisia viranomaisia tuli Suomeen, kun pyysimme apua. Euroopan unioni seisoi Suomen rinnalla.

Tätä taustaa vasten on ollut mahdotonta ymmärtää perussuomalaisten sisäministerin ja valtiovarainministerin johdolla käynnistämää keskustelua, jossa Espanja syyllistetään ja samalla lietsotaan eri väestöryhmien vastakkainasettelua.

Perussuomalainen sisäministeri Rantanen sai totisesti maailmalla viestinsä voimalla läpi: ”Suljetaan Espanja ulos Schengen-alueesta!”

Ikävä kyllä tuo viesti oli Suomen turvallisuuden kannalta vahingollinen.

Tuo Rantasen viesti ei todellakaan jäänyt vain kotimaan uutisiin, vaan se kuultiin Suomen linjana valitettavan hyvin monessa sellaisessa Euroopan pääkaupungissa, jonka tukea Suomi voi vielä tulevaisuudessa tarvita.

Huolestuttavaa oli myös kokoomuslaisen pääministeri Orpon reaktio. Orpon voima ei nytkään riittänyt muuhun kuin sisäministerin puheiden luokitteluun yksityisajatteluksi. Mutta miten kukaan Suomen rajojen ulkopuolella voisi ajatella, että suomalaisen ministerin puheet kansainvälisissä asioissa ovat yksityisajattelua?

Nyt Orpo ei kyennyt kunnolla sanomaan ääneen sitä, mikä olisi heti pitänyt todeta kaikkien ministereiden toimesta ja kuuluvalla äänellä: laajamittaisesta tunkeutumisyrityksestä kärsivää EU-jäsenmaata ei jätetä yksin, eikä sen asemaa ryhdytä horjuttamaan keskellä painostusyritystä.

Tämä ei ole mikään sivuseikka, jonka voisi hiljaisuudessa yrittää korjata salasähkeellä tai puhelinsoitolla.

Turvallisuuskin rakentuu luottamuksesta. Ja luottamus rakentuu siitä, että seisomme kumppaneidemme rinnalla silloin, kun he sitä tarvitsevat. Silloin voimme itsekin saada tukea, kun sitä tarvitsemme.

Hyvät ystävät,

Ceutan tapahtumat eivät kertoneet meille vain Espanjasta ja siitä, mitä Marokon rannikolla tapahtuu. Ne kertoivat meille myös suomalaisesta hallituspolitiikasta ja siinä tapahtuneesta muutoksesta: perussuomalainen puolue on ottanut kapellimestarin ohjat käsiinsä, eikä piittaa kokoomuslaisen pääministerin tai koko hallituksen yhteisistä linjoista.

Tapahtumat näyttivät jälleen kerran, kuinka erilaiset käsitykset turvallisuudesta tällä hetkellä kilpailevat keskenään. Toiset rakentavat turvallisuutta yhteistyöllä.

Mutta ainakin yksi kuvittelee rakentavansa turvallisuutta vastakkainasettelulla.

Toiset ymmärtävät, että Suomi on pieni maa, jonka suurin voima on kyky rakentaa kumppanuuksia ja yhteistyötä. Mutta yksi puolue kuvittelee, että kylän kunkku on se, joka huutaa ja röyhää kovimmin.

Tästä minä yritin Tampereella puoluekokouksessamme varoittaa, kun sanoin, että hallituksen pesään on tullut käenpoikanen, joka vähitellen ottaa koko pesän haltuunsa. Ja juuri näin on kesän aikana tapahtunut.

Hyvät ystävät,

Euroopan unioni neuvottelee seuraavan seitsemän vuoden rahoituskehyksestä. Siellä ratkaistaan paljon enemmän kuin budjetin rivit. Siellä ratkaistaan myös, millaista turvallisuuspolitiikkaa Eurooppa rakentaa 2030-luvulle.

On aivan oikein, että rajaturvallisuuteen esitetään lisää voimavaroja. Suomen kaltaiselle rajamaalle se on totta kai tärkeää.

Samaan hengenvetoon on kysyttävä: Missä ovat ne rahat, joilla pidetään elinvoimaisina ne seudut, joiden turvallisuudesta ja vastuusta ulkorajalla koko Eurooppa nyt puhuu?

On äärimmäisen huolestuttavaa, että komission esityksestä puuttui pohjoisten ja harvaan asuttujen alueiden erityistuki.  Ja kun itärajan alueille on vihdoin tullut oma väline –  EastInvest – se on rakennettu lainoista, ei tuista. Brexitistä kärsineille alueille EU myönsi aikanaan viiden miljardin suoran tukirahaston. Meille tarjotaan lainaa.

Siinä on eroa.

Ei lisää turvallisuutta, jos ihmiset muuttavat pois.

Ei lisää turvallisuutta, jos työpaikat katoavat.

Ei lisää turvallisuutta, jos rajaseutujen kunnat näivettyvät samaan aikaan, kun niiden merkitys koko Euroopan turvallisuudelle kasvaa.

Juuri tämän vuoksi Suomen hallituksen olisi pitänyt tehdä paljon aktiivisempaa vaikuttamistyötä jo kuukausia ja vuosia sitten. Meidän pitäisi rakentaa yhteistyötä niiden maiden kanssa, jotka ymmärtävät pohjoisten alueiden erityisaseman. Meidän olisi pitänyt hakea tukijoita ennen kuin komission esitys tulee pöydälle – ei vasta sen jälkeen.

Hyvät ystävät,

Meidän ei pidä olla se maa, joka katsoo Eurooppaa kengänkärkiensä kautta. Meidän ei pidä olla se maa, jonka hallituksesta löytyy niitä, jotka leikittelevät ajatuksella koko unionin hajoamisesta ja Suomen EU-erosta.

Suomen kaltaiselle pienelle maalle vahva, yhtenäinen Eurooppa ei ole ongelma eikä hidaste. Se on pärjäämisemme elinehto. Ja se on mahdollisuus, joka meidän on käytettävä – ei suinkaan väisteltävä.

Suomen on oltava se maa, joka istuu pöydässä, kun päätökset tehdään. Ei se, joka selittää jälkikäteen, miksi jäimme paitsioon. Meidän on ajettava vahvempaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, rohkeampaa määräenemmistöpäätöksentekoa ja aktiivista, rakentavaa liittolaisuuksien hakemista.

Sellainen Eurooppa-politiikka palvelisi myös suomalaista kasvua. Sisämarkkinoiden esteiden purkaminen, pääoman liikkuvuus kasvuyrityksille, yhteinen panostus puhtaaseen energiaan ja turvallisuusteknologiaan – nämä eivät ole mitään etäisiä Bryssel-asioita. Niistä on suoraan kiinni monen tulevaisuuden yrityksemme menestys.

Perussuomalainen jarru on pitänyt Suomen ojan ja pientareen puolella silloin, kun olisi pitänyt olla valtatiellä.

Hyvät ystävät,

Kesä on todistanut, että perussuomalaiset myös rapauttavat kansalaisten uskoa oikeudenmukaiseen päätöksentekoon oikeusvaltiossa.

Wille Rydman on tehnyt tästä kesästä oman spektaakkelinsa.

Ministeri Rydman rakensi ihan ikiomat tulkintansa arvokasta sosiaalityötä ja ihmisten auttamista tekevien järjestöjen avustusten leikkauksille. Pääministeri saa sanoa mitä sanoo, mutta ministeri Rydman tietää paremmin, mitä sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rauhaan kuuluu.

Sitten hän tarkoituksellisesti kyseenalaisti tiedeyhteisön toiminnan ja sen tukemisen keskeiset periaatteet ja riippumattomuuden. Ministeri päätti jakaa tutkimusrahat ihan oman päänsä mukaan tavalla, jonka laillisuus on jälkikäteen selvitettävänä. Jokaisen sivistysmaan –  ja sivistyspuolueen – poliitikon pitäisi kuitenkin muistaa, että tiedeyhteisön on saatava olla vapaa, utelias ja riippumaton, silloinkin kun tutkimusten tulokset eivät poliitikkoja miellytä.

Ja kaiken jälkeen tämä tehoministeri on jo varmistelemassa nykyisen hallituspohjan jatkoa vaalien jälkeen. Vaalien voittajan syrjäyttämistä hallituksesta valmistellaan jo nyt, ja tällä kertaa avoimesti. Pelin politiikasta on tullut perussuomalaisten käypä harraste.

Ja kaiken tapahtuneen jälkeen julkisuustilan ottaa entinen perussuomalaisten varapuheenjohtaja, nykyinen eduskunnan hallintovaliokunnan puheenjohtaja, joka pelottelee pohjalaisia sellaisella kauheudella, että Suomessa yli 30 vuotta asuneesta, mutta Afganistanista lähteneestä demarikansanedustajasta voi tulla ministeri, elleivät Pohjanmaan vapaat miehet herää ja lähde liikkeelle.

Kun väärässä maassa syntyneeltä kielletään syntymämaan ja vääräuskoisuuden perusteella oikeus toimia julkisessa tehtävässä, ollaan yhdenlaisen rasismin oikeuttamisen ytimessä. 

Tällainen perussuomalainen räyhääminen ja meuhaaminen tietysti jatkuu niin kauan kuin pääministeri sitä hallitusyhteistyön nimissä sallii ja perussuomalaisten puheenjohtaja sitä suojelee. Purra tietenkin haluaa antaa lämpimän kodin syrjivälle, leimaavalle ja jopa rasistisille toiminnalle puolueen siipien suojassa, tukena mahdollistamassa puolueelle osallistumisen uusiin valtapeleihin. 

Mutta kysymys kuuluu: jatkaako kokoomuslainen pääministeri tällä samalla suurten puheiden ja vähäisten tekojen linjalla, jolla rasismiasiat tähän saakka hallituksessa on hoidettu?

Hyvät ystävät,

Oikeistohallitus kompuroi. Se kompuroi välillä keskenään, välillä ulospäin ja välillä ulkomaailman kanssa.

Mutta meidän täytyy katsoa eteenpäin.

Nyt meidän tulee katsoa sinne, missä tavallisten suomalaisten arki oikeasti ratkeaa: työpaikoilla, työllisyydessä ja palveluissa.

Työpaikoilla työtahti kiristyy edelleen ja turvattomuus lisääntyy.

Työllisyysaste on laskenut hallituskauden aikana yli kolme prosenttiyksikköä. Työllisiä on nyt noin 70 000 vähemmän kuin vaalikauden alussa – vaikka Suomi lähti tälle vaalikaudelle historiansa korkeimmasta työllisyydestä.

Työttömyysaste on samaan aikaan noussut yli seitsemästä yli kymmeneen prosenttiin. Työttömien määrä on kasvanut lähes sadalla tuhannella. Suomi on romahtanut koko EU:n suurimman työttömyyden maaksi.

Pitkäaikaistyöttömiä on nyt yli 140 000 – noin 55 000 enemmän kuin hallituskauden alussa. Ja nuorten työttömien työnhakijoiden määrä on kasvanut kolmessa vuodessa yli 60 prosentilla.

Käsissä on historiallinen työllisyyskriisi. Ja hallitus reagoi siihen olankohautuksella ja puhuen Tilastokeskuksen tuoreimmista kasvuluvuista. Hallitus unohtaa, ettei sen arvosanaa anneta yhden tai kahden hallituksen loppuvuoden kasvulukemista, vaan sen koko vaalikauden aikaansaannoksista –  siitä tosiasiasta, että työttömyys on hallituksen lopettaessa ongelmana suuremmalla tasolla, Euroopan ennätystasolla, kuin hallituksen aloittaessa.

Ja siitä tosiasiasta, että velkaantuminen jatkuu tänään korkeammalla tasolla kuin hallituksen aloittaessa lähes neljä vuotta sitten.

Ja siitä tosiasiasta, että hallituksen lupaukset kasvusta ja hyvinvoinnista eivät näy ihmisten arjessa. Siitä tosiasiasta, että hallituksen linjaamat suuret veronalennukset ovat hyödyttäneet eniten suurituloisimpia.

Tarkistetut tilastoluvut kertovat, että talous on saanut kansainvälistä vetoapua ja kasvanut itse asiassa jo vuodesta 2024 alkaen. Mutta se kasvu ei ole näkynyt työllisyydessä, pikemminkin päinvastoin. Ja nyt hallitus kertoo suomalaisille, että työllisyysvaikutukset näkyvät vasta puolen vuoden kuluttua.

Kysyn: miksi pitäisi odottaa vielä puoli vuotta kädet ristissä, kun kasvu on ollut käynnissä jo kaksi vuotta?

Me emme voi jäädä odottamaan, että pelkästään markkinat ja suhdanne hoitavat työllisyyspolitiikan Suomen puolesta.

Siksi SDP on koonnut konkreettisen paketin nopeista toimista, joilla kasvun mahdollisuudet ja viennin veto muutetaan työpaikoiksi – ei joskus tulevaisuudessa, vaan tässä ja nyt.

Ensimmäinen kärkemme on pitkäaikaistyöttömyyden katkaiseminen. Me tiedämme 90-luvun lamasta, minkä pitkän varjon pitkäaikaistyöttömyys heittää yhteiskuntaan, jopa vuosikymmeniksi eteenpäin.

Siksi luomme uuden, 2020-luvun Lex Taipaleen: kertaluonteisen eläkeratkaisun niille pitkään työttömänä olleille, joiden tosiasialliset mahdollisuudet palata työelämään ovat hyvin heikot. 

Siksi otamme työllistämisehdon nykyistä vahvemmin käyttöön julkisissa hankinnoissa, jotta ne avaavat oikeasti ovia pitkäaikaistyöttömille, nuorille ja muille vaikeasti työllistyville.

Ja kuntien sekä työllisyysalueiden kannusteiden parantamiseksi palautamme työssäoloehdon kuuteen kuukauteen ja otamme palkkatuetun työn mukaan sitä kerryttämään.

Hyvät ystävät,

Toinen kärkemme on nuoret. Luomme Nuorisotakuu 2.0:n: jokaiselle alle 30-vuotiaalle tulee taata konkreettinen työ-, harjoittelu-, oppisopimus- tai koulutuspaikka kolmen kuukauden sisällä. Varmistamme, että työllisyyssetelit löytävät kohteensa, eivätkä jää käyttämättä. Haluamme kokeilla niin ikään määräaikaista oppisopimustukea nuorten palkkaamiseen – arvioimme, toimiiko se, ja skaalaamme vain, jos se toimii.

Kolmas kärkemme on muuttaa kasvu työpaikoiksi siellä, missä työtä oikeasti syntyy. Vahvistamme kotitalousvähennystä hoivan, hoidon ja muiden työvaltaisten kotipalvelujen osalta. Säädämme pienyrityksille määräaikaisen verohyvityksen, 25 prosenttia ensimmäisen työntekijän palkkaamisen kuluista. Nostamme arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa, jotta pienyrittäjän ei tarvitse pelätä kasvamista. Ja uudistamme sosiaaliturvan suojaosat, jotta lyhyenkin työn vastaanottaminen parantaa aina toimeentuloa – ei koskaan heikennä sitä.

Kasvu ja työllisyys on nyt nostettava asialistan kärkeen, eikä jättää asioita pelkästään markkinoiden varaan.

Hyvät ystävät,

Sen sijaan, että hallitus olisi keskittynyt työllisyyden edistämiseen, se on tässä tiukassa taloustilanteessa löytänyt varaa löysäkätiseen veroetujen jakeluun.

Me olemme esittäneet konkreettisia työllisyyskeinoja. Vaadin, että ne otetaan käyttöön jo tänä vuonna. Ei ensi vuonna, ei joskus myöhemmin. Vaan nyt.

Ihmiset uskovat talouden käänteeseen vasta silloin, kun he näkevät sen vaikutukset omassa arjessaan. Palkkakuitissa. Työpaikan pysyvyydessä. Lapsen kesätyöpaikassa.

Hyvät ystävät,

Kun katson eteenpäin, näen Suomen, joka voisi olla paljon enemmän kuin se on juuri nyt.

Näen Suomen, jossa suomalainen kvanttiosaaminen on vientiveturi. Reilun viiden miljoonan ihmisen maa, joka rakentaa teknologiaa, jota koko maailma kohta tarvitsee.

Näen Suomen, jossa nuori löytää kesätyön ja ensimmäisen työsopimuksensa ilman, että siitä täytyy erikseen taistella. Jossa pitkäaikaistyötön saa oikeasti tien takaisin työelämään – tai, jos työkyky ei riitä, arvokkaan ja inhimillisen ratkaisun sen sijaan, että jää vuosikausiksi järjestelmien väliin.

Näen Suomen, joka ei nouse saksimalla, vaan rakentamalla osaamista, teknologiaa, vihreää siirtymää ja ennen kaikkea luottamusta siihen, että huominen voi olla parempi kuin tänään.

Tämä Suomi ei synny itsestään. Se ei synny odottamalla, toivomalla ja saksimalla. Se ei synny, jos annamme perussuomalaisen jarrun edelleen määrätä tahdin.

Se syntyy, kun tavallinen suomalainen täällä Kymenlaaksossa ja kaikkialla muuallakin Suomessa asetetaan taas etusijalle.

Nyt on vihdoin tavallisten suomalaisten vuoro.

Hyvät ystävät,

Täältä Kouvolasta käsin tämä kaikki näyttäytyy kristallinkirkkaana.

Turvallisuus ei ole täällä tyhjiä sanoja. Se on se, mitä tapahtuu omalla pihalla – tai mitä sinne saattaa tipahtaa.

Eurooppa ei ole kaukainen instituutio. Siellä päätetään, tuetaanko myös Suomen kaltaisia harvaan asuttuja raja-alueita.

Oikeusvaltio ei ole pelkkä hieno sana. Se mitataan siinä, onko päätöksenteko oikeudenmukaista ja nauttiiko se kansalaisten luottamusta.

Tässä kaikessa hallitus kompuroi.

Mutta meidän tehtävämme ei ole vain kauhistella ja surra sitä. Meidän tehtävämme on näyttää, että on toinenkin tie.

Ei perussuomalaisen vastakkainasettelun ja rasismin ja pelin politiikan tie. Vaan turvallisen ja vahvan Suomen tie. Luotettavan Euroopan tie. Oikeudenmukaisen, työtä ja toimeentuloa tarjoavan kotimaan tie.

Sitä tietä me nyt lähdemme taas rakentamaan. Yhdessä. Ensi kevään vaaleihin asti – ja sen jälkeenkin.

Kiitos. Tack!