SDP:n Helena Marttila: Hyvinvointialueet tarvitsevat työrauhan – puheet alueiden yhdistämisestä tulisi haudata
SDP:n kansanedustaja ja hyvinvointialueiden tulevaisuutta pohtivan parlamentaarisen työryhmän jäsen Helena Marttila katsoo, että hyvinvointialueiden määrän vähentämisestä käytävä keskustelu uhkaa tarpeettomasti alueiden kehittämistyötä.
Valtiovarainministeriön ylijohtaja Ville-Veikko Ahonen arvioi Iltalehden haastattelussa (16.9.), että tulevalla hallituskaudella joudutaan tarkastelemaan hyvinvointialueiden rahoitusmallia ja mahdollisesti myös alueiden määrää.
– Hyvinvointialueet tarvitsevat päinvastoin nyt työrauhan ja ennen kaikkea ennustettavuutta. Yhteistyötä voidaan varmasti lisätä merkittävästi nykyisestä, mutta alueiden lukumäärään tehtävät muutokset olisivat iso takaisku hyvin alkaneelle työlle, Marttila sanoo.
Marttilan mukaan jo muutamassa vuodessa on nähty, että useat hyvinvointialueet ovat päässeet jaloilleen ja käynnistäneet kehittämistyön.
– Monella hyvinvointialueella on päästy tilanteeseen, jossa huomio voidaan aidosti kohdistaa palvelujen kehittämiseen jatkuvien organisaatiomuutosten sijaan. Massiivinen rakenneremontti vaarantaisi tämän työn, Marttila jatkaa.
Marttila suhtautuu kuitenkin varovaisen myönteisesti Ahosen esittämiin näkemyksiin alueiden välisen yhteistyön ja työnjaon vahvistamisesta erityisesti erikoissairaanhoidossa, vaativissa sosiaalipalveluissa ja pelastustoimessa. Työnjaon lisääminen voisi Ahosen mukaan tarkoittaa esimerkiksi pelastustoimessa yhteisiä tai jopa kansallisia laite- ja materiaalihankintoja ja erikoissairaanhoidossa esimerkiksi tiettyjen toimenpiteiden keskittämistä nykyistä harvempiin sairaaloihin.
– Tärkeintä on löytää ratkaisuja, joilla palvelut voidaan turvata niin ruuhka-Suomessa kuin harvenevan väestön alueilla. Joidenkin toimenpiteiden keskittämistä voidaan harkita, jos sillä voidaan varmistaa palvelujen saatavuus ja hoidon laatu pitkälle tulevaisuuteen. Suhtaudun avoimesti etenkin kaikkiin sellaisiin ehdotuksiin, joilla painopistettä saadaan siirrettyä vahvemmin perustason palveluihin. Samalla tulee kuitenkin varmistaa sote-uudistuksen ydintavoite ja sote-integraation aito toteutuminen, espoolainen Marttila sanoo.
Aiemmin lastensuojelun sosiaalityöntekijänä työskennellyt Marttila näkee myös vaativien sosiaalipalvelujen keskittämisessä mahdollisuuksia.
– Esimerkiksi lastensuojeluun tai vammaispalveluihin liittyvissä kaikkein vaativimmissa tehtävissä myös asiakkaan etu voisi toteutua nykyistä paremmin, jos vastuutyöntekijä olisi lähempänä asiakasta. Nykytilanteessa vastaava sosiaalityöntekijä saattaa olla jopa satojen kilometrien päässä. Ylipäätään sosiaalialan erityisosaaminen tulisi pystyä hyödyntämään paremmin, Marttila korostaa.
Marttila pitää alueiden eriytymistä todellisena huolenaiheena, mutta katsoo ratkaisujen löytyvän muualta kuin hyvinvointialueiden yhdistämisestä.
– Osa alueista on nyt aivan kohtuuttomassa tilanteessa. Niiden tueksi tulisi kuitenkin löytää ratkaisuja ilman, että koko järjestelmää aletaan myllätä. Voisiko esimerkiksi vapaaehtoisuuteen perustuvaa yhteistyötä kehittää ja mahdollistaa nykyistä joustavammin? Myös rahoitusjärjestelmää pitää jatkokehittää, mutta uutta hallinnollista myllyä ei halua kukaan, Marttila päättää.
