SDP:n Karlsson: Kansalaisyhteiskunnan rahoitukselle tarvitaan selvemmät pelisäännöt
SDP:n Demokratia ja kansalaisyhteiskunta -työryhmän puheenjohtaja, kansanedustaja Anette Karlsson vaatii kansalaisyhteiskunnan rahoitukselle nykyistä selvempiä ja pitkäjänteisempiä pelisääntöjä. Karlssonin mukaan oikeuskanslerin tuore ratkaisu STEA-avustusten linjauksista osoittaa, että kysymys ei koske vain järjestöjen rahoituksen määrää vaan myös hyvää hallintoa, yhdenvertaisuutta ja kansalaisyhteiskunnan riippumattomuutta.
Oikeuskansleri kiinnitti ratkaisussaan huomiota vuoden 2027 STEA-avustusten linjauksiin. Oikeuskanslerin mukaan avustusten suuntaamista voidaan poliittisesti linjata, mutta valmistelun on oltava syrjimätöntä ja sen on myös näytettävä ulospäin puolueettomalta. Avustuksia ei voida rajata perusteilla, jotka ovat ristiriidassa lainsäädännön kanssa, ja hakemuksia on arvioitava yhtäläisin, ennalta ilmoitetuin perustein.
– Oikeuskanslerin ratkaisu osoittaa, että järjestörahoituksen pelisääntöjä on syytä selkeyttää. Kun kyse on julkisesta rahoituksesta, perusteiden pitää olla avoimia ja kaikkien hakijoiden pitää voida luottaa yhdenvertaiseen kohteluun, Karlsson sanoo.
Karlsson pitää erityisen tärkeänä, ettei järjestöjen asemaa nähdä vain julkisten palvelujen täydentäjänä.
– Kansalaisyhteiskunnan tehtävä ei ole vain tuottaa palveluja. Sen pitää voida myös neuvoa ihmisiä, puolustaa heidän oikeuksiaan ja arvostella vallankäyttäjiä. Rahoitusjärjestelmän pitää kestää tämä riippumatta siitä, mikä hallitus on vallassa.
Karlsson esittää, että kansalaisyhteiskunnan valtionavustuksille luodaan nykyistä selkeämmät hyvän hallinnon vähimmäisperiaatteet. Merkittävien rahoituskriteerien muutosten tulisi olla kirjallisesti perusteltuja ja dokumentoituja, niiden oikeusperusta ja yhdenvertaisuusvaikutukset tulisi arvioida etukäteen ja olennaisten arviointiperusteiden pitäisi olla hakijoiden tiedossa ennen hakua.
– Järjestörahoituksen periaatteiden pitäisi kestää yli hallituskausien. Kansalaisyhteiskunnan toimintaa ei voida rakentaa niin, että järjestöt joutuvat neljän vuoden välein arvaamaan, millaisia toimintoja kulloinenkin poliittinen johto pitää rahoittamisen arvoisina. Vahva demokratia tarvitsee itsenäisen kansalaisyhteiskunnan, joka uskaltaa tarvittaessa olla myös vallankäyttäjän kanssa eri mieltä. Siksi sen rahoitukselle tarvitaan kestävät ja ennakoitavat pelisäännöt.
