Nopeammin hoitoon – tuottavampi sote

Perusterveydenhuollon hoitoon pääsy on terveydenhuoltojärjestelmämme keskeisin ongelma, johon on puututtava pikaisesti. SDP vaatii nopeaa korjausta:

1. 14 vuorokauden hoitotakuu on palautettava lainsäädäntöön.

2. Omalääkäri–omahoitaja-malli on otettava käyttöön koko Suomessa.

3. Rajusti korotettuja asiakasmaksuja on kohtuullistettava.

Samaan aikaan julkinen talous on tiukalla, ja sosiaali- ja terveydenhuollon menot kasvavat nopeammin kuin julkisen talouden kantokyky sallii. Tämä epäsuhta on ratkaistava. Menojen kasvua on hillittävä niin, että ihmiset saavat jatkossakin laadukkaat palvelut ja pääsevät hoitoon ajoissa. Ratkaisu on tuottavuuden kasvattaminen: kun asiat tehdään paremmin, samoilla voimavaroilla saadaan enemmän ja parempaa hoito, ja nopeaan hoitoon pääsyyn voidaan panostaa.

Hoitoon pääsy on sosiaali- ja terveyspalveluiden keskeisin ongelma

Perusterveydenhuollon hoitoon pääsy on terveydenhuoltojärjestelmämme keskeisin ongelma. Terveyskeskuslääkärien vastaanottokäyntien määrä ei vastaa väestön tarpeita, ja hoidon tarpeen arviointi on muuttunut osin hoitoon pääsyn torjunnaksi. Samaan aikaan Orpon hallitus on nostanut terveydenhuollon asiakasmaksuja merkittävästi.

Kun hoitoon pääsy viivästyy tai hoitoon ei hakeuduta ajoissa korkeiden asiakasmaksujen vuoksi, tarkoittaa se pahimmillaan vakavien sairauksien, kuten syöpä- ja sydänsairauksien vaikuttavan hoidon viivästymistä. Sairauksien paheneminen hoitojonoissa aiheuttaa haittaa ja lisäkustannuksia niin potilaille kuin veronmaksajille.

Ihmiset arvioivat sosiaali- ja terveyspalveluiden luotettavuutta pitkälti sen perusteella, miten hyvin yleisimmät palvelut toimivat. Kun tällaiset palvelut, kuten esimerkiksi synnytykset, toimivat hyvin julkisessa terveydenhuollossa, ei yksityiselle voitontavoittelulle synny ”markkinarakoa”. Yleisimpiä palveluja ovat terveyskeskusten neuvola- ja vastaanottopalvelut. Kriittisimmin arvioidaan lääkärille ja hammaslääkärille pääsyä.

Terveyskeskusjärjestelmä ajautui kriisiin

Suomen terveyskeskusjärjestelmä oli aikanaan perusterveydenhuollon kansainvälinen malliesimerkki: laaja-alainen, moniammatillinen, hyvin varustettu ja vaikuttava. Näin ei enää ole.
Syitä järjestelmän kriisiytymiseen 2000-luvulla on useita. Rahoitukseltaan monikanavainen terveydenhuoltomme ajautui eri osa-alueiden keskinäiseen kilpailuun sekä henkilöstön että rahoituksen saannissa. Tässä kilpailussa kuntien terveyskeskukset ovat pärjänneet muita tahoja huonommin. Syitä löytyy myös järjestelmän sisäisestä toiminnasta.

Asiakasmaksut ja yksityisen sektorin keskittyminen

SDP:n lähtökohtana on, että terveydenhuollon on oltava kaikille yhteinen palvelu, joka rahoitetaan yhdenvertaisesti verotuksella tai sosiaalivakuutuksella. Suomessa terveydenhuollon omavastuut ja asiakasmaksut muodostavat verrattain suuren osuuden (18–19 %) terveydenhuollon rahoituksesta. OECD:n eurooppalaisissa valtioissa vastaava osuus on noin 10–15 prosenttia. Orpon hallitus on tällä kaudella korottanut asiakasmaksuja merkittävästi.

Samaan aikaan pääomasijoittajat ovat löytäneet suomalaisen terveydenhuollon kentän ja ostaneet satoja terveydenhuoltoalan yrityksiä. Tämä on johtanut voimakkaaseen keskittymiseen ja hintojen nousuun. Kilpailu- ja kuluttajavirasto (KKV) on arvioinut, että yrityskauppojen jälkeen terveyspalvelujen hinnat ovat nousseet jopa 20 prosenttia. Myös laajemmin yksityisen terveysalan hinnat ovat nousseet nopeammin kuin hinnat yleisesti.

Yli miljoonalla suomalaisella on nykyisin yksityinen sairauskuluvakuutus. Tällainen on poikkeuksellista kansainvälisestikin vertaillen.

Hoitotakuu kiristettiin – ja purettiin

Rinteen ja Marinin hallitukset ryhtyivät päättäväisesti korjaamaan perusterveydenhuoltoa hallitusohjelman mukaisesti. Vaikka koronapandemia koetteli koko terveydenhuoltojärjestelmää, pystyttiin toteuttamaan pitkään valmistelussa ollut sote-uudistus, vahvistamaan ikääntyneiden hoivan henkilöstömäärää ja säätämään hoitotakuusta perusterveydenhuollossa.
Eduskunta sääti 2022 tiukan hoitotakuun, jonka mukaan perusterveydenhuoltoon tuli päästä kiireettömissäkin asioissa enintään 14 vuorokaudessa. Laki tuli voimaan 1.9.2023. THL:n hoitoonpääsytilastot osoittavat, että hoitotakuun tiukentaminen paransi hoitoon pääsyä merkittävästi.

Orpon–Purran hallitus palautti perusterveydenhuollon kiireettömän hoidon hoitotakuun takaisin kolmeen kuukauteen. Samalla hyvinvointialueiden rahoitusta leikattiin 126 miljoonalla eurolla. Tämä vastasi laskennallisesti noin 500–600 lääkärin ja 400–500 hoitajan työpanosta oheiskuluineen eli noin kolmasosaa kiireettömän vastaanottotoiminnan kapasiteetista.
Orpon-Purran hallituksen päätös heikentää hoitotakuuta on hidastanut hoitoon pääsyä perusterveydenhuollossa. Tämä todetaan myös esimerkiksi THL:n hoitoonpääsytilastoissa.

Toimenpiteet

SDP esittää keinoja niin hoitoon pääsyn nopeuttamiseen kuin sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottavuuden ja tehokkuuden parantamiseen.

Nopeampi hoitoon pääsy

Tiukka hoitotakuu takaisin lainsäädäntöön

SDP haluaa palauttaa 14 vuorokauden hoitotakuun lainsäädäntöön, jotta vaivat eivät pääse pahenemaan hoitojonoissa. Kiireellisessä tarpeessa hoitoon tulee päästä aina viiveettä, tarvittaessa ympäri vuorokauden. Kun sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus kasvaa, suurempi osuus siitä pitää kohdistaa perustason palveluihin.

Asiakasmaksut kohtuullisiksi

SDP haluaa kohtuullistaa hallituksen rajusti korottamia asiakasmaksuja. Hoitoon pääsy ei saa olla kiinni lompakon paksuudesta, eikä kenenkään pitäisi joutua miettimään, kaataako sairastuminen oman talouden. Korkeat maksut yhdessä hitaan hoitoon pääsyn kanssa viivästävät vakavien sairauksien hoitoa ja johtavat pahimmillaan siihen, että hoitoon ei hakeuduta.

Omalääkäri–omahoitaja-malli koko maahan

Haluamme laajentaa omalääkäri-omahoitaja-mallin määrätietoisesti koko Suomen alueelle. Tavoitteena on nopeuttaa hoitoon pääsyä ja parantaa hoidon jatkuvuutta perusterveydenhuollossa. Myös potilaan luottamus kasvaa, kun vastassa on tuttu lääkäri tai hoitaja. Ammatinharjoittajamalli pitää saada käyttöön hyvinvointialueille niin, että se ei vaadi raskasta kilpailutusta, vaan alueet voivat tehdä sopimukset suoraan ja nopeasti.

Tuottavuus ja tehokkuus

Rahoituskehys 2027–2030

Hyvinvointialueiden kokonaismenot ovat vuonna 2027 noin 30,5 miljardia euroa, kun valtion rahoitus hyvinvointialueille on noin 28 miljardia.

Valtiovarainministeriön laskelman mukaan vuonna 2030 hyvinvointialueiden menot kasvaisivat 34,3 miljardiin euroon. SDP:n tavoitteena on toteuttaa rakenteellisia ratkaisuja ja kehittää tuottavuutta ja tehokkuutta, jotta kustannusten kasvun vauhtia voidaan hillitä. Tähän esitämme kymmentä konkreettista keinoa, joista jokaisella on potentiaalia kasvattaa tehokkuutta merkittävästi.

1. Vaikuttavuus ohjaamaan hoitovalintoja

Terveydenhuolto kehittyy jatkuvasti. Uusia lääkkeitä kehitetään kaiken aikaa, hoitojonot ovat jatkuvasti lyhentyneet ja jopa yli 70 prosenttia sairaalahoidon kustannuksista kertyy avohoidoista, joissa potilas ei yövy sairaalassa.

Hoitojen kustannusvaikuttavuutta on arvioitava jatkuvasti. Kun vähähyötyisistä hoidoista luovutaan ja resursseja hukkaavat käytännöt karsitaan, vapautuu varovaisenkin arvion mukaan 200 miljoonaa euroa vaikuttavampaan hoitoon. Näin on arvioinut myös esimerkiksi valtiovarainministeriö.

Tehokkuuspotentiaali: 200 milj. euroa

2. Kehitetään sairaaloiden työnjakoa

Työnjakoa voidaan kehittää purkamalla päällekkäisyyksiä, keskittämällä vaativimpia hoitoja ja hajauttamalla kevyempiä hoitoja lähemmäs asukkaita. Yksikään nykyisistä sairaaloista ei lopettaisi toimintaansa. Työnjaosta tulee päättää yhteistoiminta-alueilla, joilla on paras tietämys alueen tarpeista ja tilanteesta. Tuottavuus paranisi yhdellä prosentilla sairaaloiden toiminnasta eli 120 miljoonalla eurolla.

Tehokkuuspotentiaali: 120 milj. euroa

3. Kehitetään henkilöstörakennetta koko sote-sektorilla

Henkilöstömenot muodostavat 60 prosenttia hyvinvointialueiden menoista. Rakenteelliset muutokset tarkoittavat tehtävien siirtoa soveltuvasti ja turvallisesti lääkäreiltä sairaanhoitajille, sairaanhoitajilta lähihoitajille ja lähihoitajilta hoiva-avustajille. Näin jokaisen ammattilaisen osaaminen on täysimääräisesti käytössä. Muutokset suunnitellaan ja tehdään yhteistyössä henkilöstöjärjestöjen kanssa.

Tehokkuuspotentiaali: 120 milj. euroa

4. Tehostetaan hankintoja edelleen

Hankinnat muodostavat 20–30 prosenttia hyvinvointialueiden kustannuksista. Niitä voidaan tehostaa laajentamalla ne yhteistoiminta-alueen laajuisiksi tai vielä laajemmiksi. Mallia voidaan ottaa nykyisten sairaaloiden tehokkaiksi osoittautuneista lääkehankinnoissa, joissa on saavutettu kymmenien miljoonien eurojen tehokkuushyödyt jokaisella hankintakierroksella.

Tehokkuuspotentiaali: 150 milj. euroa

5. Hyödynnetään teknologiaa nykyistä laajemmin

Teknologia tehostaa työtä jo nyt: esimerkiksi saneluissa ja kirjaamisessa hyödynnetään tekoälyä. Robottiavusteinen kirurgia lyhentää hoitojaksoja, koska kudosten käsittely on tarkempaa ja hoitokomplikaatioita esiintyy vähemmän. Uuden sukupolven kuvantamis- ja sädehoitolaitteet ovat nopeampia. Lääkehoitojen kehittyminen voi mahdollistaa sairaalassa annettavan raskaamman hoidon korvaamisen kevyemmällä avohoidolla.

Erityisen suuri haaste ja samalla mahdollisuus on potilastietojärjestelmien ja muiden tietojärjestelmien uudistaminen. Digitaalisia palveluja on kehitettävä asiakkaiden erilaiset tarpeet huomioiden, jotta ne ovat helppokäyttöisiä kaikille.

Yhteistoiminta-alueilla on tiivistettävä yhteistyötä ja jaettava hyväksi todettuja toimintatapoja ICT-ratkaisujen ja teknologian hyödyntämisen osalta.

Tehokkuuspotentiaali: noin 100 milj. euroa

6. Kehitetään hoitoprosesseja ja itsehoitopalveluita ja tuodaan palveluita yhteen

Hoitoprosessin kehittäminen muodostuu monista eri asioista. Omalääkäri–omahoitaja-malli vähentää potilaiden lähetteitä erikoissairaanhoitoon jopa 20–50 prosentilla sekä vähentää sairaalahoitojaksoja ja päivystyskäyntejä. Perustason lääkärien saamat erikoissairaanhoidon konsultaatiot pienentävät sairaaloiden kuormitusta. Reseptien uusimisen joustavoittaminen vapauttaa laskennallisesti merkittävän määrän lääkärien ja avustajien työpanosta.

Tehokkuuspotentiaali: noin 80 milj. euroa

7. Huolehditaan tilojen toimivuudesta ja kevennetään hierarkiaa

Hyvin suunnitellut tilat lisäävät hoidon ja hoivan kustannusvaikuttavuutta 20–30 prosentilla. Henkilöstön työn tuloksellisuus paranee, ja työprosesseja ja -järjestelyjä voidaan uudistaa.
Julkisten sote-palvelujen organisaatiot ovat edelleen liian hierarkkisia, ja byrokratiaa voidaan purkaa. Tällöin viestintä nopeutuu ja tieto kulkee nopeammin myös asiakastasolta johdolle.

Tehokkuuspotentiaali: 80 milj. euroa

8. Tehokkaat tukipalvelut ja järkevä hoidon kuormituksen tasaaminen

Tukipalvelut järjestetään tehokkaasti ja yhteistoiminta-alueen sisäistä yhteistyötä hyödynnetään nykyistä paremmin. Yhteistyötä kehitetään myös hoidossa, jotta mahdollistetaan kuormituksen tehokkaampi tasaaminen.

Kun palveluita tuotetaan veronmaksajien rahoilla, julkinen palveluntuotanto on aina ensisijainen ratkaisu. Yksityistä palveluntuotantoa voidaan tarvittaessa hyödyntää tukipalveluissa ja tarkoin rajatusti hoidossa, jos se on tarkoituksenmukaista. Ideologista yksityistämistä emme hyväksy – emme tukipalveluissa emmekä hoidossa.

Palveluiden tuottamisen tehokkuutta voidaan joissain tilanteissa lisätä erikoistumalla sen sijaan, että jokainen tekee kaiken itse. Erikoistuminen sekä järkevä ja tasaveroinen kilpailu parantaa laatua ja kustannustehokkuutta.

Tehokkuuspotentiaali: 80 milj. euroa

9. Kehitetään johtamista asiantuntijatyön luonteen mukaiseksi

Hyvinvointialueiden palvelut ovat asiantuntijapalveluja ja organisaatiot asiantuntijaorganisaatioita. Tutkimusten mukaan asiantuntijoita motivoivat työn itsenäisyys, suora asiakaspalaute, työn vaihtelevuus ja merkityksellisyys. Myös työidentiteetti on tärkeä. Johtamista tulee kehittää huomioimaan nykyistä paremmin asiantuntijatyön luonne.

Myös tätä tukevalla palkkauksella on havaittu myönteisiä kustannusvaikutuksia. Suorite- ja tulospalkkioita on hyödynnetty esimerkiksi lääkärien ja hoitajien työssä: ansiot ovat kasvaneet 10 prosenttia, mutta hoitosuoritteet 20–25 prosenttia. Palkkausmalleja on uudistettava rohkeasti.

Tehokkuuspotentiaali: vähintään 60 milj. euroa

10. Tehostetaan hyvinvointialueiden palveluiden ja sosiaaliturvan yhteyttä

Nykyisin potilaat saattavat odottaa 5 000 euron hoitotoimenpiteeseen pääsyä useita kuukausia, mikä aiheuttaa 20 000 euron sairauspäivärahakustannukset. On luotava kannustinjärjestelmä, jossa nämä menot rahoitetaan yksikanavaisesti nykyisen monikanavaisuuden sijaan. Sama koskee lääkekustannuksia, matkoja ja kuntoutusta.

Kelan matkakustannukset ovat kasvaneet 10 prosenttia per vuosi, kun hyvinvointialueiden kustannukset ovat kasvaneet 2–4 prosenttia.

Tehokkuuspotentiaali: 250 milj. euroa

Tuottavuus ja tehokkuus

Rahoituskehys 2027–2030

Hyvinvointialueiden kokonaismenot ovat vuonna 2027 noin 30,5 miljardia euroa, kun valtion rahoitus hyvinvointialueille on noin 28 miljardia.

Valtiovarainministeriön laskelman mukaan vuonna 2030 hyvinvointialueiden menot kasvaisivat 34,3 miljardiin euroon. SDP:n tavoitteena on toteuttaa rakenteellisia ratkaisuja ja kehittää tuottavuutta ja tehokkuutta, jotta kustannusten kasvun vauhtia voidaan hillitä. Tähän esitämme kymmentä konkreettista keinoa, joista jokaisella on potentiaalia kasvattaa tehokkuutta merkittävästi.

  • Terveydenhuolto kehittyy jatkuvasti. Uusia lääkkeitä kehitetään kaiken aikaa, hoitojonot ovat jatkuvasti lyhentyneet ja jopa yli 70 prosenttia sairaalahoidon kustannuksista kertyy avohoidoista, joissa potilas ei yövy sairaalassa.

    Hoitojen kustannusvaikuttavuutta on arvioitava jatkuvasti. Kun vähähyötyisistä hoidoista luovutaan ja resursseja hukkaavat käytännöt karsitaan, vapautuu varovaisenkin arvion mukaan 200 miljoonaa euroa vaikuttavampaan hoitoon. Näin on arvioinut myös esimerkiksi valtiovarainministeriö.

    Tehokkuuspotentiaali: 200 milj. euroa

  • Työnjakoa voidaan kehittää purkamalla päällekkäisyyksiä, keskittämällä vaativimpia hoitoja ja hajauttamalla kevyempiä hoitoja lähemmäs asukkaita. Yksikään nykyisistä sairaaloista ei lopettaisi toimintaansa. Työnjaosta tulee päättää yhteistoiminta-alueilla, joilla on paras tietämys alueen tarpeista ja tilanteesta. Tuottavuus paranisi yhdellä prosentilla sairaaloiden toiminnasta eli 120 miljoonalla eurolla.

    Tehokkuuspotentiaali: 120 milj. euroa

  • Henkilöstömenot muodostavat 60 prosenttia hyvinvointialueiden menoista. Rakenteelliset muutokset tarkoittavat tehtävien siirtoa soveltuvasti ja turvallisesti lääkäreiltä sairaanhoitajille, sairaanhoitajilta lähihoitajille ja lähihoitajilta hoiva-avustajille. Näin jokaisen ammattilaisen osaaminen on täysimääräisesti käytössä. Muutokset suunnitellaan ja tehdään yhteistyössä henkilöstöjärjestöjen kanssa.

    Tehokkuuspotentiaali: 120 milj. euroa

  • Hankinnat muodostavat 20–30 prosenttia hyvinvointialueiden kustannuksista. Niitä voidaan tehostaa laajentamalla ne yhteistoiminta-alueen laajuisiksi tai vielä laajemmiksi. Mallia voidaan ottaa nykyisten sairaaloiden tehokkaiksi osoittautuneista lääkehankinnoissa, joissa on saavutettu kymmenien miljoonien eurojen tehokkuushyödyt jokaisella hankintakierroksella.

    Tehokkuuspotentiaali: 150 milj. euroa

  • Teknologia tehostaa työtä jo nyt: esimerkiksi saneluissa ja kirjaamisessa hyödynnetään tekoälyä. Robottiavusteinen kirurgia lyhentää hoitojaksoja, koska kudosten käsittely on tarkempaa ja hoitokomplikaatioita esiintyy vähemmän. Uuden sukupolven kuvantamis- ja sädehoitolaitteet ovat nopeampia. Lääkehoitojen kehittyminen voi mahdollistaa sairaalassa annettavan raskaamman hoidon korvaamisen kevyemmällä avohoidolla.

    Erityisen suuri haaste ja samalla mahdollisuus on potilastietojärjestelmien ja muiden tietojärjestelmien uudistaminen. Digitaalisia palveluja on kehitettävä asiakkaiden erilaiset tarpeet huomioiden, jotta ne ovat helppokäyttöisiä kaikille.

    Yhteistoiminta-alueilla on tiivistettävä yhteistyötä ja jaettava hyväksi todettuja toimintatapoja ICT-ratkaisujen ja teknologian hyödyntämisen osalta.

    Tehokkuuspotentiaali: noin 100 milj. euroa

  • Hoitoprosessin kehittäminen muodostuu monista eri asioista. Omalääkäri–omahoitaja-malli vähentää potilaiden lähetteitä erikoissairaanhoitoon jopa 20–50 prosentilla sekä vähentää sairaalahoitojaksoja ja päivystyskäyntejä. Perustason lääkärien saamat erikoissairaanhoidon konsultaatiot pienentävät sairaaloiden kuormitusta. Reseptien uusimisen joustavoittaminen vapauttaa laskennallisesti merkittävän määrän lääkärien ja avustajien työpanosta.

    Tehokkuuspotentiaali: noin 80 milj. euroa

  • Hyvin suunnitellut tilat lisäävät hoidon ja hoivan kustannusvaikuttavuutta 20–30 prosentilla. Henkilöstön työn tuloksellisuus paranee, ja työprosesseja ja -järjestelyjä voidaan uudistaa.
    Julkisten sote-palvelujen organisaatiot ovat edelleen liian hierarkkisia, ja byrokratiaa voidaan purkaa. Tällöin viestintä nopeutuu ja tieto kulkee nopeammin myös asiakastasolta johdolle.

    Tehokkuuspotentiaali: 80 milj. euroa

  • Tukipalvelut järjestetään tehokkaasti ja yhteistoiminta-alueen sisäistä yhteistyötä hyödynnetään nykyistä paremmin. Yhteistyötä kehitetään myös hoidossa, jotta mahdollistetaan kuormituksen tehokkaampi tasaaminen.

    Kun palveluita tuotetaan veronmaksajien rahoilla, julkinen palveluntuotanto on aina ensisijainen ratkaisu. Yksityistä palveluntuotantoa voidaan tarvittaessa hyödyntää tukipalveluissa ja tarkoin rajatusti hoidossa, jos se on tarkoituksenmukaista. Ideologista yksityistämistä emme hyväksy – emme tukipalveluissa emmekä hoidossa.

    Palveluiden tuottamisen tehokkuutta voidaan joissain tilanteissa lisätä erikoistumalla sen sijaan, että jokainen tekee kaiken itse. Erikoistuminen sekä järkevä ja tasaveroinen kilpailu parantaa laatua ja kustannustehokkuutta.

    Tehokkuuspotentiaali: 80 milj. euroa

  • Hyvinvointialueiden palvelut ovat asiantuntijapalveluja ja organisaatiot asiantuntijaorganisaatioita. Tutkimusten mukaan asiantuntijoita motivoivat työn itsenäisyys, suora asiakaspalaute, työn vaihtelevuus ja merkityksellisyys. Myös työidentiteetti on tärkeä. Johtamista tulee kehittää huomioimaan nykyistä paremmin asiantuntijatyön luonne.

    Myös tätä tukevalla palkkauksella on havaittu myönteisiä kustannusvaikutuksia. Suorite- ja tulospalkkioita on hyödynnetty esimerkiksi lääkärien ja hoitajien työssä: ansiot ovat kasvaneet 10 prosenttia, mutta hoitosuoritteet 20–25 prosenttia. Palkkausmalleja on uudistettava rohkeasti.

    Tehokkuuspotentiaali: vähintään 60 milj. euroa

  • Nykyisin potilaat saattavat odottaa 5 000 euron hoitotoimenpiteeseen pääsyä useita kuukausia, mikä aiheuttaa 20 000 euron sairauspäivärahakustannukset. On luotava kannustinjärjestelmä, jossa nämä menot rahoitetaan yksikanavaisesti nykyisen monikanavaisuuden sijaan. Sama koskee lääkekustannuksia, matkoja ja kuntoutusta.

    Kelan matkakustannukset ovat kasvaneet 10 prosenttia per vuosi, kun hyvinvointialueiden kustannukset ovat kasvaneet 2–4 prosenttia.

    Tehokkuuspotentiaali: 250 milj. euroa