Uudistamme kehysjärjestelmän tukemaan julkisen talouden kestävyyttä
Julkisen talouden suunnittelua pitää uudistaa, jotta parannetaan talouspoliittista päätöksentekoa ja turvataan julkisen talouden kestävyyttä. Nykyisen kaltainen kehysjärjestelmä on ollut käytössä noin 20 vuotta ilman suurempia uudistuksia. Järjestelmä on perusteiltaan toimiva ja tarpeellinen, mutta sitä on päivitettävä vastaamaan paremmin nykyistä todellisuutta.
Kehysjärjestelmän tärkein tavoite on yhä tuoda ennakoitavuutta finanssipolitiikkaan. Samalla sen on tuettava julkisen talouden kestävää hoitamista pitkällä aikavälillä ja toisaalta mahdollistettava tarkoituksenmukainen reagointi suhdannevaihteluihin ja esimerkiksi äkillisiin kriiseihin.
Kestävyyden näkökulmasta nykyisen kehysjärjestelmän keskeinen puute on se, että se ei huomioi tulopuolta lainkaan. Ideaalitilanteessa kehysjärjestelmä kohtelisi neutraalisti julkisen talouden kannalta samanlaisia politiikkatoimenpiteitä. Nykyinen järjestelmä on siitä kaukana, koska päätösperäiset menomuutokset ovat pääsääntöisesti kehyksen sisällä ja veromuutokset taas ulkopuolella.
Kehysjärjestelmässä tulee näin ollen jatkossa huomioida menojen ohella myös verotukseen tehtävät muutokset, jotta julkisen talouden suunnittelua ohjaavat säännöt turvaisivat julkisen talouden kestävyyttä niin menojen kuin verojenkin osalta. Veromuutosten huomioiminen kehyksissä on tärkeää myös sen takia, että kehysjärjestelmä ei vääristäisi talouspoliittista päätöksentekoa suosimalla veronkevennyksiä tai verotukia menolisäysten sijaan.
Hyvinvointialueiden aloituksen myötä sosiaali- ja terveyspalvelujen julkinen rahoitus siirtyy kokonaan valtion vastuulle vuonna 2023. Muutos on merkittävä myös kehysjärjestelmän toimivuuden kannalta. Hyvinvointialueiden rahoituksen muutoksia ja tasoa voi etenkin alkuvaiheessa olla vaikea ennakoida ja suuretkin yllätykset ovat mahdollisia. Tämä on huomioitava kehysjärjestelmässä, jotta ei ajauduta tilanteeseen, jossa yllätykselliset muutokset pakottavat muuttamaan kehyssääntöä sen asettamisen jälkeen. Samaan aikaan on kuitenkin perusteltua pitää hyvinvointialueiden rahoituksen päätösperäiset muutokset, kuten uudet tehtävät, kehysten sisällä.
Kehysjärjestelmässä tulee myös olla riittävää joustavuutta kriisien ja taantumien varalle. Pitää välttää sääntöjä, jotka ohjaisivat suhdanteita kärjistävään finanssipolitiikkaan. Lisäksi kehyksiin tarvitaan poikkeusmekanismi, joka mahdollistaa tarkoituksenmukaisen reagoimisen erilaisiin kriiseihin.