SDP:n Perholehto syyttää hallitusta kuurupiilosta metsien suojelukriteerien valmistelussa
Orpon hallituksen piti saada EU-sitoumusten mukainen kansallinen luonnon monimuotoisuusstrategia valmiiksi jo alkuvuodesta, mutta sen valmistelu on venynyt. Tähän strategiaan liittyy myös luonnontilaisten ja vanhojen metsien suojelu, jonka valmistelusta on uutisoitu kriittisesti jo syksystä lähtien. Ympäristövaliokunnan jäsen Pinja Perholehto (sd) pitää valmistelua hämmentävänä ja ihmettelee, miksi suojelukriteereistä ei voida käydä avointa, tietopohjaista keskustelua.
Ilmasto- ja ympäristöministeri Mykkäselle on esitetty vanhojen metsien suojelusta neljä kirjallista ja ainakin yksi suullinen kysymys.
– Kaikissa kirjallisiin kysymyksiin antamissaan vastauksissa ministeri on todennut, että kriteerien valmistelun on oltava EU:n komission ohjeistuksen mukaisesti läpinäkyvää ja julkista. Näin asia nimenomaan ei ole ollut. Valmistelu on venynyt, mutta sen aikana aiheesta ei ole käyty julkista keskustelua, vaikka yleistä mielenkiintoa selkeästi on. Ylen 13.5. julkaiseman uutisen mukaan toimittajat eivät saaneet kriteeriluonnosta ministerien esikunnilta, vaan heidän piti esittää ympäristöministeriölle julkisuuslain mukainen tietopyyntö. Jää epäselväksi, mitä tällaisella tiedonsaannin vaikeuttamisella tavoitellaan, Perholehto toteaa.
Suomi on YK:n Kunming–Montrealin sopimuksen myötä sitoutunut pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen vuoteen 2030 mennessä. Luonnon monimuotoisuutta tuetaan tutkitusti tehokkaimmin suojelemalla ja erityisesti vanhojen ja luonnontilaisten metsien suojelu on luontokadon pysäyttämisen kannalta korvaamattoman tärkeää, koska yli 40 % Suomessa esiintyvistä lajeista elää metsissä.
– Monien pelkona on, että vanhojen metsien suojelukriteereistä tehdään niin tiukat, ettei uutta suojeltavaa juuri löydy. Tällöin jää täysin avoimeksi, millä taikakeinoilla hallitus aikoo saavuttaa suojelutavoitteet, joihin olemme sitoutuneet, kysyy Perholehto.
– Laadittavat kriteerit tulevat vaikuttamaan myös yksityismetsien talouskäyttöön sitä kautta, että teollisuus ei voi ostaa puuta vanhoiksi määritellyistä metsistä. Yksityismetsänomistajille voi olla tässä tarjolla keppiä, koska hallitus on leikannut myös vapaaehtoiseen metsänsuojeluun oivallisesti soveltuvan METSO-ohjelman rahoitusta.
Perholehto huomauttaa, että metsien suojelukriteereistä puhuttaessa on jäänyt sivuun metsien merkitys Suomen hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamisessa.
– Vanhojen metsien suojelukriteerien määrittelyssä ei ole kyse vain luontokadon torjunnasta ja kansainvälisistä sitoumuksistamme, vaan myös kansallisen hiilineutraalisuustavoitteemme saavuttamisesta. Siksi nyt pitäisi paitsi keskustella kriteerien valmistelusta, myös arvioida luonnonsuojelun kokonaiskuvaa ja rahoitusta. Suomen päästöt ovat kokonaisuutena vähentyneet, mutta niin ovat vähentyneet hiilinielutkin, mistä on syyttäminen ennen kaikkea lisääntyneitä hakkuita. Hiilineutraalisuustavoite on tällä hetkellä pahasti punaisella, eikä hallitus ota tätä vieläkään riittävän vakavasti – päin vastoin. Hallituksen toimimattomuus uhkaa aiheuttaa Suomelle sekä mojovat kustannukset nieluyksiköiden todennäköisen ostotarpeen takia että romuttaa Suomen uskottavuuden ilmastopolitiikan edelläkävijänä, Perholehto summaa.
