SDP:n Lotta Hamarin vappupuhe Ikaalisissa

Hyvät ystävät, arvoisat toverit,

Kiitos kutsusta tulla pitämään juhlapuhe tänään tänne Ikaalisiin, kokoontumaan yhdessä vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkille. 

Me muistamme heitä, jotka yli sata vuotta sitten ajautuivat tilanteeseen, jossa yhteiskunnalliset ristiriidat repivät kansan kahtia. Näillä ihmisillä oli toive paremmasta huomisesta. He tekivät valintoja omantuntonsa ja aikansa paineiden keskellä, ja maksoivat niistä kalleimman hinnan. Sisällissota jätti syvän jäljen nuoreen Suomeen. Pitkään ei kyetty edes löytämään yhteisymmärrystä, millä sanalla vuoden 1918 tapahtumista puhutaan. Vastaavat raakuudet eivät koskaan enää saa toistua Suomessa. Väkivalta ja aseeseen tarttuminen eivät koskaan ole hyväksyttäviä vaihtoehtoja.

Suomen jakautuminen eri leireihin jatkui epäsuorasti vielä pitkän aikaa sodan jälkeen. Olemme täällä muistamassa, mihin jakautuminen, epäoikeudenmukaisuus ja toivon puute voivat pahimmillaan johtaa. Sitä ei sovi unohtaa.

Sisällissodan taustalla voidaan nähdä olleen köyhyys, eriarvoisuus, epävarmuus ja kokemus siitä, ettei oma ääni tule kuulluksi. Kun yhteiskunta ei kykene vastaamaan ihmisten perustarpeisiin eikä tarjoa oikeudenmukaisia mahdollisuuksia, syntyy turhautumista. Ja kun turhautuminen kasvaa riittävän suureksi, se voi purkautua tavoilla, joita kukaan ei enää hallitse.

Vakaumuksensa vuoksi kaatuneiden muisto velvoittaa meitä rakentamaan sellaista Suomea, jossa kenenkään ei tarvitse tarttua aseeseen tullakseen kuulluksi. Ensimmäisen kauden kansanedustajana olen päässyt ihastelemaan kaunista eduskuntataloamme nyt muutaman vuoden ajan. Talo on täynnä mitä hienointa arkkitehtuuria ja taidetta. Sisällissodan jälkeen Eduskuntatalon rakentanut Johan Sigfrid Siren ei halunnut Suomen arvokkaimman talon lukuisiin kaiverruksiin, patsaisiin ja koristuksiin ainuttakaan väkivallan tai aseiden symbolia. Eduskuntakahvilasta löytyy Gunnar Finnen Suomen leijona -reliefi. Leijonan voi ajatella symboloivan sisällissodassa haavoittunutta Suomea, jonka ympärillä leijonaa hoitavat neljä kansanedustajaa. Se on muistutus siitä, että yhteiskunnan haavat parannetaan parlamentaarisella työllä. Suomessa ristiriidat on kyettävä ratkaisemaan demokratian, keskustelun ja oikeusvaltion keinoin.

Tänään, vuonna 2026, elämme erilaisessa Suomessa kuin sata vuotta sitten. Olemme rakentaneet pohjoismaisen hyvinvointivaltion, jossa koulutus, terveydenhuolto ja sosiaaliturva ovat kantaneet sukupolvia. Ne ovat mahdollistaneet sen, että Suomessa kenestä vaan voi tulla mitä vaan. Se ei suinkaan ole itsestäänselvyys. Luottamus yhteiskuntaan ei säily ilman tekoja.

Eriarvoisuus ei ole kadonnut. Moni kokee epävarmuutta työelämässä, moni pelkää toimeentulonsa puolesta. Hoitoon pääsy ei aina toteudu oikea-aikaisesti. Nuorten usko tulevaisuuteen horjuu, jos polku koulutukseen tai työelämään näyttää katkonaiselta tai tukea vaikeissa elämäntilanteissa ei saa. 

Suomen vakaus on nojannut vahvaan yhteiskunnalliseen eheyteen: yhteenkuuluvuuteen, luottamukseen ja kykyyn toimia yhdessä. 

Yhteiskunnan yhtenäisyyttä haastetaan tällä hetkellä monesta suunnasta. Ulkoa ja sisältä. Erityisesti Venäjän informaatiovaikuttamiseen kuuluu keskeisenä osana pyrkimys heikentää länsimaita luomalla ja vahvistamalla sisäisiä jakolinjoja ja kylvämällä epäluottamusta yhteiskunnan instituutioihin. 

Populismikin on uinut politiikkaan. Se saa liekkinsä epävarmoista oloista. Monesti monimutkaisiin ongelmiin tarjoillaan yksinkertaisia ratkaisuja ja myös muukalaisvihaa näkee ja kuulee.

Nykyinen oikeistopopulismin aalto rakentaa toimintansa juuri sisäisen vastakkainasettelun lietsomisen ympärille. Sosiaalisen median oikeistoa suosivien algoritmien sekä dis- ja misinformaation merkitys vastakkainasettelun lisääntymisessä on merkittävä. Kannan erityisesti huolta nuorten altistumisesta vahingollisille sisällöille. Kahtiajaon aika jatkuu ja vahvistuu netissä ja osa myös radikalisoituu.

Yhteiskuntarauhaa on vaalittava kaikin keinoin. Yhteiskunnan yhtenäisyyttä voidaan suojella varmistamalla, että kaikki pidetään mukana, kukaan ei jää yhteiskunnan ulkopuolelle eivätkä tulo- ja varallisuuserot repeä liian suureksi.  

Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa hyvinvointivaltion purkutalkoisiin. Huomaan tämän konkreettisesti työssäni, kun saan tavata paljon ihmisiä, järjestöjä ja yrityksiä ympäri Suomea. 

Oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistäminen – toisin sanottuna sosialidemokraattinen politiikka – vahvistaa yhtenäisyyttä ja on siksi myös tehokkainta turvallisuuspolitiikkaa. 

Pidetään yhdessä kiinni siitä, mikä on tehnyt Suomesta vahvan. Panostukset sivistykseen ja koulutukseen ovat olleet pienen maan menestyksen perusta.

Meidän on vahvistettava peruskoulua, huolehdittava perustaitojen oppimisesta ja varmistettava, että jokaisella lapsella on tasavertaiset mahdollisuudet rakentaa omaa tulevaisuuttaan. Vaikuttaa siltä, että tämä työ viedään maaliin juuri sosialidemokraattien johdolla.

Turvallisuus on myös demokratiaa, sananvapautta ja luottamusta instituutioihin. Se on sitä, että pidämme kiinni oikeusvaltiosta ja torjumme vihapuhetta, vastakkainasettelua ja ihmisten asettamista toisiaan vastaan. Jokainen voi osaltaan vaikuttaa tähän.

Tiedämme historiasta, mitä tapahtuu, jos annamme jakolinjojen syventyä. Eriarvoistumiskehitykseen on puututtava heti alkuunsa, osallisuutta vahvistettava ja rakennettava siltoja ihmisten välille. Niin eduskuntaan kuin kaikkialle yhteiskuntaan tarvitaan tutkitun tiedon puolustajia, lempeitä arvoja kantavia ja yhteistyökykyisiä ihmisiä.

On selvää, että nykyinen oikeistohallitus on vienyt ja vie Suomea väärään suuntaan. Muutamia esimerkkejä mainitakseni: sosiaalihuollon leikkaukset, kuntouttavan työtoiminnan lakkautus, lapsiperheköyhyyden kasvu, ennätystyöttömyys, EU:n nopein velkaantuminen, työntekijöiden ja naisten aseman heikentäminen, riittämättömät toimet luonto- ja ilmastopolitiikassa ja epäoikeudenmukaisesti kohdennetut veronkevennykset. Tämä hallituskausi on osoittanut selkeästi sen, että politiikka on arvovalintoja ja puolueissa on eroja.

Tarvitaan vaihtoehtoja. Pelkkä ongelmien kuvaaminen ei riitä. Tarvitaan suunta ja visio siitä, millaista Suomea rakennamme tuleville vuosikymmenille. Ei vain lähitulevaisuuteen vaan monille tuleville vuosikymmenille. Olemme tulevaisuusvaliokunnassa ehdottanut tulevaisuusselonteon mietinnössä, että Suomeen pitäisi säätää sukupolvivastuulaki. Tätä samaa on ehdottanut myös Sitra ja OKM:n selvitys nuorten tulevaisuususkon palauttamisesta.

Haastan jokaisen mukaan mielikuvittelemaan, visioimaan parempaa tulevaisuutta. Miten teemme kestävyyssiirtymän? Miltä reilu työelämä näyttää kahdenkymmenen vuoden kuluttua – ja mitä sen hyväksi on tehtävä tässä hetkessä? Miten turvaamme maapallon säilymisen elinvoimaisena tuleville sukupolville? Miltä aktiivinen työväenliike näyttää 2060-luvulla? 

Olemme suurten kysymysten äärellä. Mikä on polku siihen versioon Suomea, jossa talous kasvaa kestävästi ja kasvun hedelmät jaetaan reilusti. Siihen versioon, jossa teknologian kehitys palvelee ihmisiä, eikä jätä ketään sivuun. Versioon, jossa ilmastonmuutosta torjutaan määrätietoisesti ja luontoa suojellaan.

Ratkaisuja löytyy, kun niitä punnitaan yhdessä ja ennakkoluulottomasti.

Ratkaisuja todellakin on. Mutta ne edellyttävät tahtoa tehdä päätöksiä, jotka kantavat pitkälle tulevaisuuteen. Ne edellyttävät myös sitä, että emme jätä ketään yksin. SDP:n puoluekokouksessa Tampereella muutaman viikon kuluttua hyväksyttävä uusi poliittinen ohjelma on juuri tätä.

Hyvät kuulijat,

Paras tapa kunnioittaa vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistoa on pitää huolta siitä, että Suomi pysyy maana, jossa jokaisella on mahdollisuus, jossa jokaisella on ääni ja jossa jokainen pidetään mukana. Tätä työtä pitää tehdä yhdessä yhteistyötä rakentaen, ei hajoittaen.

Toivotan teille kaikille hyvää työväen, opiskelijoiden ja lasten juhlaa. Oikein hyvää vappua kaikille.