Olen Kaisaniemen kansakoulussa opintiensä aloittanut paljasjalkainen helsinkiläinen. Ylioppilaaksi Käpylästä, jonka jälkeen opiskellut taloutta ja yhteiskuntatieteitä. Työurani olen tehnyt pääosin kuntatalouden piirissä apulaisjohtajana Kuntaliitossa. Olen toiminut myös Heinäluoman talouspoliittisena erityisavustajana Eeron ollessa valtiovarainministeri. Sieltä siirryin PARAS-hankkeen pääsihteeriksi. Olen toiminut myös kuntarakenneselvittäjänä ja monien kuntien talouden arvioijana. Ruotsin Kuntaliiton työskentelyaika vuosituhannen vaihteessa avasi näkymän yhteisvastuulliseen pohjoismaiseen hyvinvointimalliin. Luottamustehtäväkokemusta minulla on HUS:sta, Kuntien Takauskeskuksesta, Maakuntaliiton hallituksesta sekä useista paikallis-hyvinvointi- ja SDP yhdistyksistä. V. 2023 minulle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimi. Tällä hetkellä olen mm. EKL Helsingin piirin pj ja EKL hallituksen jäsen. Jalkapalloa olen pelannut Käpa:ssa 7 vuotiaasta ja edelleen. Olen joukkuepelaaja.
Minulle tärkeää
Talous ja työllisyys
Talous pidettävä tasapainossa niin valtakunnallisesti kuin Helsingissä, jonka tase on vahva ja mahdollisuudet kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen maamme parhaat. Helsingin suuri ongelma on yli 13 %:n työttömyys ja sen jatkuva pitkittyminen. Sama trendi koskee koko Suomea. Sen kääntämiseksi tarvitaan uusia avauksia. Työ on parasta sosiaaliturvaa, kannatan välityömarkkinoiden kehittämistä, kohtuullista vastikkeellisuutta ja riittäviä palveluja eli Tanskan mallia johon olen perehtynyt.
Hyvinvointipalvelut
Kannatan yhteisvastuullista pohjoismaista hyvinvointimallia, jossa lähipalvelut ja päätöksenteko pidetään lähellä ihmistä ja kuntatalouden piirissä samalla kun erityispalveluja keskitetään. Pohjoismaisessa vertailussa olemme eniten jäljessä vanhuspalveluissa. Kahden vanhuspalveluyksikön johtokunnassa näen tilanteen hyvin haasteellisena. Työolot ja palkkaus on saatava hoiva- ja hoitoalalla kuntoon ja kilpailukykyiseksi. Ikäihmisten asioiden korjaaminen ja parantaminen on minulle sydämen asia.
Asuminen
Asuntopolitiikkaan tarvitaan suunnanmuutos. Kohtuuhintainen tuotanto on ajettu vaikeuksiin markkinavoimien puristuksessa- asumisen alueellinen eriytyminen on syventymässä. ARA:n lakkauttaminen ja sen valtion toimenpiteiden heikentäminen vaikeuttaa julkisesti tuetun asuntotuotannon edellytyksiä. Kohtuuhintainen asuminen edellyttää valtion ja kuntien merkittävää panosta myös jatkossa-erityisesti väestöään kasvattavilla alueilla. Yhhteisöllisen asumisen maksut kohtuullistettava.