Eija Salmi
Työskentelen JHL Ry:ssä aluetoiminnan asiantuntijana. Työni pitää sisällään JHL-jäsenten edunvalvontatyötä, järjestötoimintaa sekä yhteiskuntavaikuttamista Sisä-Suomen (Pirkanmaa ja Keski-Suomi) alueella. Tällä hetkellä suurin osa työajastani kuluu yksityissektorilla työskentelevien jäsenten edunvalvontatyöhön. Koulutan luottamusmiehiä, työsuojeluvaltuutettuja sekä yhdistysaktiiveja.
Aiemmalta ammatiltani olin varhaiskasvatuksen lastenhoitaja. Olen myös toiminut kotouttamistyöntekijänä. Oma polkuni on kuljettanut minut JHL-yhdistysaktiivista pääluottamusmieheksi ja sitä kautta ammattiliittoon töihin.
Puoluepolitiikassa olen aiemmin toiminut puolueosaston puheenjohtajana, jäsenasiainhoitajana ja piirikokousedustajana. Ypäjän kunnassa olin edellisellä kuntavaalikaudella kunnanvaltuutettuna, sivistyslautakunnan jäsenenä sekä kunnanhallituksen varajäsenenä.
Vapaa-ajalla tykkään käydä salilla, lukea ja opiskella. Minulla on 3 aikuista lasta ja muutama lapsenlapsikin.
Minulle tärkeää
Työelämään liittyvät tavoitteeni
Palkkavarkaus on kriminalisoitava. Ammattiliitoille on saatava kanneoikeus. Sovitellun päivärahan suojaosa sekä ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeus on palautettava. Työehtosopimusten yleissitovuus on turvattava. Luottamusmiesten asema on turvattava ja vahvistettava. Nämä kaikki ovat erittäin tärkeitä tällä hetkellä epätyypillisten työsuhteiden (esim. määräaikaiset ja osa-aikaiset työsuhteet, nolla- ja runkosopimukset) lisääntyessä hurjaa vauhtia.
Naisten eläkeköyhyyden vähentyminen tulevaisuudessa
Naisten eläkeköyhyys on mielestäni yksi suurimpia häpeäpilkkuja hyvinvointivaltiossamme. Nykyisen hallitusohjelman myötä on lainsäädäntöön tehty paljon muutoksia, mitkä todellakaan eivät tule naisten eläkeköyhyyttä poistamaan, vaan päinvastoin entisestäänkin lisäämään. Tällaisia seikkoja ovat mm. vientivetoisen palkkamallin käyttöönotto sekä määräaikaisten työsuhteiden solmimisen ilman perustetta mahdollistaminen.
Taistelu alueellista eriytymistä eli segregaatiota vastaan
Alueellinen eriytyminen tarkoittaa kaupunkien asuinalueiden väestörakenteiden erilaistumista esim. tulojen, koulutustason tai etnisen taustan osalta. Suomessa alueellista eriytymistä ei ole juurikaan ollut, mutta viime aikoina tämä kehitys on lähtenyt voimistumaan. Ei ole kenenkään etu, jos huono-osaisuus keskittyy tietyille alueille, siksi tätä ilmiötä tulee hillitä sekä asuntopolitiikalla että työllisyyttä ja sosiaalisia palveluja parantamalla.