Pirita Ruokonen
Olen 40-vuotias taaperoikäisen lapsen äiti Alppilasta. Työssäni toimin yhteiskuntasuhde- ja vastuullisuuspäällikkönä finanssialalla, minkä ohessa suoritan myös Hankenilla johtamisen sekä yhteiskunta- ja yritysvastuun opintoja. Olen työskennellyt edellisellä hallituskaudella pääministeri Sanna Marinin erityisavustajana, ja aiempi työtaustani on koulutuksen ja nuorten parissa. Olen muun muassa työskennellyt opettajana sekä vetänyt aikaikäisten turvapaikanhakijoiden kotoutumista edistävää hanketta.
Olen innostuva ja asioihin perehtyvä ajattelija, mutta myös ahkera jalkatyöntekijä – löydän itseni vaaleissa kuin vaaleissa yhden tai useamman henkilön kampanjatyön parista. Minulle politiikassa tärkeintä on aina ollut asiat, ja olen parhaani mukaan tukenut heitä, joiden olen nähnyt edistävän minulle merkityksellisimpiä asioita.
OIen kolmatta vuotta YPSYn johtokunnan jäsen, ja mukana puolueen työryhmätyössä.
Minulle tärkeää
Ilmastonmuutoksen ja luontokadon vastainen työ
Ilmastonmuutos ja luontokato ovat maapallolle ja siten myös ihmiskunnalle kaikkein merkittävimmät uhat. Ne vaikuttavat suoraan elämän edellytyksiin, hyvinvointiin ja tulevien sukupolvien mahdollisuuksiin. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen ja ilmaston lämpenemisen hillitseminen ovat ainut mahdollinen perusta kestävälle, turvalliselle ja oikeudenmukaiselle tulevaisuudelle. Turbulenssina aikana, kun nämä teemat jäävät muiden varjoon, me voimme näyttää, että niitä ei tarvitse eikä saa unohtaa.
Kansainvälinen politiikka
Kansainvälisen politiikan merkitys korostuu aikana, jona kriisit ylittävät valtioiden rajat. Yksikään maa ei selviä globaaleista haasteista yksin. Yhteistyö, diplomatia ja vakaat suhteet ovat välttämättömiä rauhan, ihmisoikeuksien ja kestävän tulevaisuuden turvaamiseksi. Kun sääntöpohjaista monenkeskistä maailmanjärjestystä haastetaan eri puolilta, meidän tehtävämme on olla voimakas vastavoima.
Lapset ja nuoret
Petteri Orpon hallituskaudella on tehty lasten ja nuorten tulevaisuuden näkökulmasta anteeksiantamatonta ja lyhytnäköistä politiikkaa. Politiikassa tulisi turvata lasten ja nuorten hyvinvointia, ei heikentää sitä. Erityisesti lapsiperheköyhyyden kasvu on muodostunut vakavaksi ilmiöksi, joka heijastuu niin arjen turvallisuuteen, ja hyvinvointiin kuin oppimisen edellytyksiin. Tämä kehityssuunta on käännettävä, jos haluamme olla hyvinvointivaltio.