Ruth Palola
Olen itähelsinkiläinen opettaja, jolle yhdenvertaisuus, vastuu ja välittäminen eivät ole iskusanoja vaan arjen tekoja. Vapaa-ajallani autan Helsingin vähäosaisia suvun yhdistyksessä, koska koen tärkeäksi, että jokaisella on mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi. Johdan Superpesisseuraa määrätietoisesti mutta ihmisiä kuunnellen, yhteistä suuntaa rakentaen. Luottamushenkilönä Palvelukeskusliikelaitoksen johtokunnassa teen työtä sen eteen, että kaupungin palvelut ovat toimivia, oikeudenmukaisia ja saavutettavia kaikille. Toimin myös Helsingin demarinaisten toisena varapuheenjohtajana ja edistän aktiivisesti tasa-arvoa, osallisuutta ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta.
Tapani johtaa on osallistava ja kannustava. Uskon siihen, että parhaat ratkaisut syntyvät yhteistyössä. Olen tarkka kuuntelija ja hahmotan kokonaisuudet nopeasti, myös monimutkaisissa tilanteissa. Kannan vastuuni suoraselkäisesti ja teen päätöksiä, jotka kestävät päivänvalon. Tärkeää minulle on pitää huolta heikoimmista.
Minulle tärkeää
Reilut ja kohtuulliset päätökset
Leikkaukset ovat kohdistuneet järkyttävän kovalla tavalla lapsiperheisiin. Ne osuvat arkeen, jossa jokainen euro ja jokainen palvelu merkitsee turvaa, aikaa ja jaksamista. Kun tuki vähenee, kasvaa huoli ja eriarvoisuus syvenee. Päätöksenteon on oltava reilumpaa: lapsiperheiden hyvinvointi ei ole menoerä vaan sijoitus tulevaisuuteen. Yhteiskuntaa ei voi rakentaa heikentämällä niiden asemaa, jotka jo kantavat suurinta vastuuta arjesta ja seuraavasta sukupolvesta.
Inhimillisyys
Inhimillisyys on kykyä nähdä ihminen päätösten, numeroiden ja rakenteiden takana. Se on kuuntelemista, ymmärtämistä ja vastuuta siitä, miten ratkaisut vaikuttavat arkeen. Inhimillinen yhteiskunta ei jätä ketään yksin vaikeuksien keskelle, vaan kantaa yhdessä. Se tunnistaa heikoimman ja suojelee häntä. Inhimillisyys ei ole pehmeyttä, vaan rohkeutta tehdä oikeita päätöksiä silloinkin, kun ne eivät ole helpoimpia. Tasa-arvo on kaikille hyväksi. Päätösten vaikutusarviointi ei ole hupia.
Yhteiskunnan naiset
Naisen asemaa horjutetaan tällä hetkellä pelottavalla tavalla. Työelämän turvaa on murennettu, sosiaaliturvaa leikattu ja tasa-arvotyön resursseja kavennettu. Vaikutukset kohdistuvat myös naisvaltaisille aloille, pienituloisiin ja perheisiin, joissa vastuu arjesta kasaantuu naisille. Kyse ei ole yksittäisistä toimista vaan suunnasta, joka lisää eriarvoisuutta. Tasa-arvo ei säily itsestään, sitä on puolustettava. Siitä on puhuttava ääneen.