SDP:n ryhmäpuhe keskustelussa aluekehittämisen ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan lainsäädännöstä

Arvoisa puhemies,

SDP:n eduskuntaryhmän puolesta kiitän valtioneuvostoa selonteosta, joka tarjoaa tärkeän tilannekuvan aluekehittämisen ja EU:n rakennepolitiikan lainsäädännön toimeenpanosta. Samalla haluan nostaa esiin vakavan huolen, joka koskee tulevaa kehyskautta vuodesta 2028 alkaen: Miten varmistamme, ettei Suomen aluekehittämisen rahoitusosuus laske merkittävästi?

Jo EU:n liittymissopimuksessa on taattu harvaan asuttujen alueiden tuki Itä- ja Pohjois-Suomessa. Näyttää siltä, että rahoitusta ollaan nyt pienentämässä, mikä uhkaa kasvattaa edelleen aluekehityseroja. 

Tulevissa kansallisissa valmisteluissa on tärkeää ottaa huomioon Suomen EU-liittymissopimukseen sisältyvää harvaan asuttujen alueiden tuki. Se on tärkeä osa koheesiorahoitusta, jolla on tarkoitus vähentää taloudellisia ja sosiaalisia eroja EU:n jäsenvaltioiden ja eri alueiden välillä. Suomen tulee edelleen noudattaa liittymissopimukseen liittyvää harvan asutuksen tuen korvamerkintää ja tästä on pidettävä kiinni myös pienenevissä aluekehitysresursseissa.

Arvoisa puhemies,

Suomen aluekehittämisen rahoitusosuus on vaarassa heikentyä. Miten hallitus varmistaa, että kansallisella aluekehitystuella korvataan se, mitä EU-aluekehitysrahoituksessa tullaan mahdollisesti menettämään? SDP pitää tärkeänä, että tähän kansalliseen valmisteluun tuodaan kaikki maakunnat ja alueet mukaan. Alueiden väliset erot kehityksessä ovat kasvaneet, eikä tilanne saa kärjistyä alueiden väliseksi riitelyksi niukkenevista resursseista.

Tämä ei ole vain tekninen budjettikysymys, se on kysymys Suomen elinvoimasta, kokonaisturvallisuudesta ja kansallisesta yhtenäisyydestä. Me emme voi vain hyväksyä tilannetta, jossa Euroopan Unionin aluekehitysrahoitus suuntautuu entistä enemmän muualle, emmekä voisi sillä tasapainottaa omia rakenteellisia haasteitamme ja investoida parempaan tulevaisuuteemme.

Ukrainan sota on muuttanut Euroopan geopoliittista todellisuutta. Se näkyy jo nyt aluekehityksessä ja tulee näkymään entistä vahvemmin vuoden 2028 ohjelmakaudella. Meidän on varmistettava, että Suomen erityispiirteet kuten EU:n ulkorajojen valvonta, puolustusteollisuuden kehittäminen ja terveydenhuollon varautuminen tunnistetaan ja huomioidaan rahoituspäätöksissä. Suomen kyky EU:n rajavaltiona panostaa kokonaisturvallisuuteen ei ole vain kansallinen kysymys, vaan se on koko EU-alueen intressissä.

Kansalliset aluekehittämisen voimavarat ovat vähentyneet. Siksi EU-ohjelmatyön ja kansallisen kehittämisen yhteensovittaminen on entistä tärkeämpää. Me tarvitsemme vahvempaa koordinaatiota, pidempää strategista aikajännettä ja selkeämpää vuoropuhelua valtion ja alueiden välillä. On kestämätöntä, että maakunnallinen valmistelu ja kansallinen ohjelmatyö kulkevat eri rytmissä.

Hallinnon uudistukset, hyvinvointialueet, kuntien työllisyyspalvelut, lupa- ja valvontavirasto sekä elinvoimakeskukset on kytkettävä tiiviisti mukaan aluekehitykseen. Ne eivät saa jäädä irrallisiksi saarekkeiksi, vaan niiden on oltava osa kokonaisvaltaista kehittämisstrategiaa. Aluekehitystyössä hyvin toiminut välitön ja tiivis yhteys oppilaitoksiin ja elinkeinoelämään on varmistettava jatkossakin.

Aluekehittämisen tavoitteena on vähentää alueiden välisiä ja sisäisiä kehityseroja. Tämä tavoite on yhä vaikeampi saavuttaa. Väestön väheneminen, työpaikkojen keskittyminen harvoihin maakuntiin ja koulutuserojen kasvu uhkaavat sosiaalista eheyttä. Meidän on varmistettava, että rahoitus kohdistuu myös reuna-alueille, ydinmaaseudulle ja pieniin kuntiin, ei vain kasvukeskuksiin.

Arvoisa puhemies,

Kaupunki- ja maaseutupolitiikkaa on kehitettävä rinnakkain. Maakunnan liittojen ja keskuskaupunkien yhteistyö on saatava toimimaan kitkattomasti. Innovaatio- ja kasvupolitiikka ei saa olla vain keskuskaupunkien etuoikeus, sen on oltava koko maakunnan yhteinen projekti.

Meidän on myös tunnistettava kansainväliset epävarmuustekijät: Venäjän hyökkäyssodan jatkuminen, Yhdysvaltojen protektionismi ja sopimusperusteisen maailmanjärjestyksen heikkeneminen. Nämä vaikuttavat suoraan aluekehityksen edellytyksiin. EU:n ulkorajaohjelmien keskeytyminen Ukrainan sodan johdosta on konkreettinen esimerkki siitä, miten geopoliittinen tilanne heijastuu paikallistasolle.

Arvoisa puhemies,

SDP:n ryhmä vaatii, että tulevan lainsäädäntöuudistuksen valmistelussa otetaan huomioon seuraavat asiat:

1. Suomen rahoitusosuuden turvaaminen EU:n aluepolitiikassa
2. Kokonaisturvallisuuden ja huoltovarmuuden sisällyttäminen aluekehittämisen tavoitteisiin
3. Kansallisen ja EU-ohjelmatyön parempi yhteensovittaminen
4. Hallinnon uudistusten integrointi aluekehitykseen
5. Alueellisen eriytymisen torjuminen ja sosioekonomisen tasa-arvon vahvistaminen
6. Kansallisella aluekehitystuella on pystyttävä korvamaan se, mitä EU-aluekehitysrahoituksessa tullaan mahdollisesti menettämään
7. Aluekehittämisessä on otettava huomioon jo laaditut Itäisen ja Pohjoisen Suomen ohjelmat ja niiden tavoitteet näiden alueiden mahdollisuuksien täysimääräisestä hyödyntämisestä.

Suomen aluekehittämisen tulevaisuus ei saa olla leikkausten, epävarmuuden ja hajanaisuuden tulevaisuus. Sen on oltava investointi koko maan elinvoimaan, turvallisuuteen ja yhteiseen tulevaisuuteen.

VNS 5/2025 vp, Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle aluekehittämisen ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan lainsäädännöstä