SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman: Tarvitsemme enemmän Eurooppaa ja siirtymistä määräenemmistöpäätöksiin

– EU:n tulisi ulkopolitiikassaan olla edes itsensä kokoinen toimija maailmalla, ja tämä edellyttää siirtymistä yhä vahvemmin määräenemmistöpäätöksiin. USA:n ja Kiinan välinen suurvaltakilpailu, digitaaliset palvelut, tekoäly, kriittiset mineraalit, ilmastonmuutos sekä esimerkiksi Draghin ja Lettan papereissa laajasti käsitellyt teemat – on vaikea nähdä näihin vastattavan nykyisen päätöksentekojärjestelmän voimin, Lindtman totesi.

– Puheessaan hän käsitteli laajasti myös Suomen asemoitumista EU:n sisällä, Suomen asemoituminen EU:ssa, Ukrainan tilannetta, tulevaa MFF-rahoituskehystä sekä kasvu- ja ilmastopolitiikkaa.

Lindtmanin mukaan johtopäätös on kirkas:

– Me tarvitsemme enemmän Eurooppaa. Emme vähemmän Eurooppaa.

Puheenjohtaja Lindtmanin puhe Eurooppa-foorumissa 27.8.2025:

Enemmän Eurooppaa

Hyvä pormestari Piia, suurlähettiläs Anttonen, muut arvovieraat, ystävät,

Vuonna 1995…

Microsoft julkaisi Windows 95:n. 

Jari Litmanen voitti Ajaxin kanssa Mestarien liigan.

Leijonat voittivat lätkän MM-kultaa.

Euroopan kansalaisille avannutta Schengenin sopimusta alettiin soveltaa.

Suomen EU-jäsenyys on tullut varttuneeseen ikään. Olemme 30 vuotta olleet jäsen arvoyhteisössä, joka on niin omalla mantereellaan kuin ulkosuhteissaan puolustanut demokratiaa, oikeusvaltiota ja ihmisoikeuksia.

Sitä, että sinä ja minä, me kaikki, olemme yhdenvertaisia eurooppalaisia.

Maailman suurimpana sisämarkkinana olemme luoneet eurooppalaisille yrityksille ja innovaatioille perustan, josta ponnistaa maailmanvalloitukseen. Kauppa- ja kilpailupolitiikan jättiläisenä olemme yhdessä Eurooppana piirtäneet syvän jäljen kansainvälisen talouden lähihistoriaan.

EU-jäsenyys oli Suomelle sekä talous- että turvallisuuspoliittinen valinta. Se tapahtui kylmän sodan lämmettyä 1990-luvun kehitysoptimismiksi, vauhdikkaaksi talouskasvuksi, kiihtyväksi kansainvälistymiseksi sekä Euroopan syvemmäksi integraatioksi. Tänään tilanne on tyystin toinen, mutta valintamme entistä ajankohtaisempi sekä johtopäätös kirkas:

Me tarvitsemme enemmän Eurooppaa. Emme vähemmän Eurooppaa.

Hyvät ystävät,

Kuluneet 30 vuotta ovat olleet suuren muutoksen ja ison kehityksen aikaa niin unionille kuin Suomellekin.  Unioni on laajentunut ja mennyt eteenpäin. Tänään EU on geopolitiikassakin noteerattu tekijä. On syntynyt yhteinen raha, on yhteiset markkinat ja yhteinen ulkopolitiikka – ainakin paperilla.

Tarvitsemme enemmän yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä kykyä päättää ajoissa ja nopeasti EU:n yhteisistä kannoista, jotta äänemme Euroopassa ja maailman kriiseissä voisi kuulua selvästi ja kirkkaasti.

Tarvitsemme enemmän ja radikaalisti paremmin toimivia sisämarkkinoita. Tarvitsemme enemmän unionin talouden sekä omien varojen vahvistamista.

Kolmen vuosikymmenen aikana Suomi on eurooppalaistunut ja modernisoitunut. Aikanaan suljettu talous on nyt joka reunaltaan avoin. Eurooppalainen arvokeskustelu on läsnä myös Suomessa.

Mutta sen paremmin EU kuin Suomikaan ei ole vielä kypsässä aikuisuudessa. EU:n täytyy mennä eteenpäin ja vahvistua. Ja Suomella on kaikki syyt ottaa aktiivinen paikka tämän kehityksen eteenpäin viemisessä.

Hyvät ystävät,

Arvostan suuresti mahdollisuutta puhua tämän vuoden Eurooppa-foorumin avajaisissa. Suomi ja Eurooppa tarvitsevat tilaisuuksia keskusteluun ja ajatusten vaihtoon. Tarvitsemme yhteistä aikaa ja kohtaamisia ymmärtääksemme käynnissä olevaa muutosta paremmin.

Tarvitsemme Eurooppa-foorumin, jotta voimme yhdessä rakentaa huomisen Eurooppaa.

Vuoden 1992 helmikuussa valtiopäivien avajaisissa presidentti Mauno Koivisto tiivisti: ”Yhdentyminen etenee Länsi-Euroopassa ja meidänkin on tehtävä oma valintamme. Parhaiten käytämme valinnanvaramme hakemalla jäsenyyttä ns. lyhyen kaavan mukaan.” 

Tällä hän tarkoitti: Ilman varauksia. Koivisto jatkoi, että olemme riippuvaisia myös muualla tehdyistä päätöksistä ja on parempi, että meillä on ääni siellä, missä päätöksiä tehdään.

Suomi haki jäsenyyttä kuukautta myöhemmin.

Täyttäessään 90 vuotta kaksi vuosikymmentä myöhemmin, Mauno Koivisto veti yhteen elämäntyötään: ”Kuuluin siihen sukupolveen, joka taisteli itsenäisyyden puolesta. Sitten kuuluin siihen sukupolveen, joka työskenteli integraation puolesta, jotta saisimme lisää vaikutusvaltaa. Pessimistit olivat väärässä.”.

Yhtenäinen Eurooppa ja Euroopan unioni eivät ole vielä koskaan olleet tärkeämpiä Suomelle, mitä ne ovat nyt.

Nykyisessä maailmantilanteessa tämä on totta niin turvallisuuden, talouden kuin tulevaisuutemme osalta. Vajaat kuusi miljoonaa suomalaista eivät ole yksin, vaan osa 450 miljoonan eurooppalaisen perhettä.

Ei enää koskaan yksin.

Paavo Lipposen aikanaan omaksuma filosofia on osoittautunut oikeaksi – maantieteellisesti saatamme olla Euroopan reunalla, mutta poliittisesti paikkamme täytyy olla sen ytimessä. Se on kansakuntamme etu, eikä suinkaan vähiten itänaapurimme ja yhteisen rajamme pituuden vuoksi.

Olla ytimessä, ei reunalla.

Euroopan isäksi kutsuttu suuri eurooppalainen, Jean Monnet pohti toisen maailmansodan aikaan maanosamme tulevaisuutta. Hän oli vakuuttunut, että kansojen välinen keskinäinen riippuvuus on tosiasia, ja että hallitsematon nationalismi on sotien perussyy.

EU on rakennettu ehkäisemään tuota perussyytä, joka jälleen kerran ajoi Venäjän sotaan naapuriaan vastaan. Putin teki kuitenkin virhearvion: hän piti länttä hajanaisena ja heikkona, mutta hänen säälimätön hyökkäyssotansa Ukrainaan yhdisti Euroopan, jopa ennennäkemättömällä tavalla.

Kävi toisin kuin Putin uskoi.

Suomessa EU-skeptisyys jäi taka-alalle ja liityimme määrätietoisin askelein, pääministeri Marinin ja presidentti Niinistön toimiessa kansan vahvalla tuella, myös Natoon. Vaikka olemme pitäneet huolta puolustuskyvystämme, ymmärrämme jälleen paremmin vahvojen liittolaisten merkityksen.

Ytimiä on vain yksi, ja Suomen paikka on siellä.

Hyvät ystävät,

Eurooppa on herännyt, ja ottaa kohtalonsa jälleen omiin käsiinsä. Emme voi nojata enää yksin Yhdysvaltojen turvaverkon varaan. Naton eurooppalainen pilari on uudelleen ajankohtainen käsite ja jopa tavoite.

Ukrainan osalta rauhan hento liekki vahvistui jo hetkeksi aikaa, mutta tänään näyttää jo siltä, että sodan, väkivallan ja voiman logiikka on uudelleen ottamassa ohjakset käsiinsä. Toivottua tulitaukoa ei monipolvisissa neuvotteluissa ole syntynyt, ja kestävän rauhan syntyminen Ukrainaan näyttää olevan vielä kovin kaukana.

Ukrainassa olemme nähneet, mihin Venäjä kykenee. Hybridivaikuttaminen Euroopan unionia, jäsenvaltioita ja Euroopan kumppaneita vastaan on yhä röyhkeämpää. Tämän takia presidentti Niinistön raportissa kuvailtu tavoite kokonaisturvallisuusajatteluun perustuvasta unionista sekä hallituksen työ varautumisunionin edistämiseksi on kannatettavaa.

Eurooppalaisen puolustuskyvyn kehittämisessä aikaa ei ole hukattavaksi. Askelia kohti vahvempaa puolustuskykyä ja uskottavaa pelotetta on otettava vauhdilla. On selvää, että tähänastiset päätökset eivät vielä riitä.

EU:lla täytyy olla jäsenmaiden puolustuskykyjen yhteensovittamisessa ja yhteishankintojen järjestämisessä keskeinen rooli. 

Suomen puolustusteollisuudelle ja kaksikäyttötuotteiden kehittäjille Euroopan varustaminen ja Naton puolustusmäärärahatavoitteen nousu viiteen prosenttiin jäsenmaiden BKT:sta tarjoaa huomattavia kasvumahdollisuuksia. On syytä muistaa näiden kasvualojen merkitys maamme talouskasvun ja tulevaisuuden kannalta.

Sisämarkkinat pitää saada toimimaan myös puolustustarvikkeiden osalta. Näin kilpailun edut saadaan täysimääräisesti käyttöön.

Oman puolustuksen vahvistamisen ohella Euroopan unioni voisi perustellusti tavoitella paikkaa myös YK:n turvallisuusneuvostoon. Tämä edellyttäisi tietysti laajemman YK-reformin ja turvallisuusneuvoston uudistamisen, globaalia etelää herkästi kuunnellen.

Globaalisti vahvemman Euroopan yksi edellytys on uudelleen vahvaksi taottu suhde entisiin siirtomaihin, jonne maailman väestönkasvu rajusti painottuu.

Viime viikolla Washingtonissa järjestetty huippukokous USA:n, Ukrainan ja suurimpien EU-maiden – sekä pienen Suomen – kesken manifestoi eurooppalaisten vahvan tuen Ukrainan suvereniteetille ja Ukrainan rauhanehdotuksille. Kokous osoitti, että Yhdysvalloilla ja EU-mailla on edelleenkin kyky sopia yhteisistä tavoitteista ja toiminnasta.

Ukrainan rauhansopimuksessa ja sen ehdoissa on kyse koko Euroopan turvallisuuden kannalta keskeisistä asioista, ja yhtä lailla myös EU:n tulevaisuudesta. Ukrainan tulevaisuus on EU:ssa.

Myös Suomen kannalta Washingtonin kokous, ja tasavallan presidentti Stubbin läsnäolo siellä oli arvokasta. Stubb tekee paraikaa hyvää työtä edistämällä USA:n ja EU:n yhteisten kantojen syntymistä ja ansaitsee kiitoksen työstään.

Vastaavaan suoritukseen olisi syytä myös Suomen hallituksen kyetä pääministerin johdolla, kun EU:n ja Euroopan yhteistä puolustuspolitiikkaa ja päätöksentekoa kehitetään. Kotimaisen sisäpolitiikan kiemurat ja hallituksen sisäiset erimielisyydet eivät saisi vaikuttaa maamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, kuten hiljan on valitettavasti tapahtunut.

Hyvät ystävät,

Suomen EU-vaikuttamisessa tarvitaan ryhtiliike.

Suomi pärjäsi hyvin vielä 15 maan unionissa, mutta 27 maan unionissa tilanne on toinen. Nyt korostuu ennakkovaikuttaminen, on aina oltava aikaisin liikkeellä. Tämä pätee niin ministeriöiden kuin eduskunnan toimintaan: Suomen kanta on oltava selvillä aiemmin, jotta ehditään aidosti vaikuttaa. Vaikuttamista on tehtävä läheisimpiin kumppaneihimme, mutta myös niihin, joiden kanssa emme aina ole EU-pöydissä samaa mieltä.

Viimeisin takaisku ennakkovaikuttamisessa koettiin kesän aikana, kun selvisi, ettei yhtä Suomen keskeistä tavoitetta eli erillistä tukivälinettä EU:n itäisten ulkoraja-alueiden elinvoiman tarpeisiin ole tulossa seuraavalle monivuotiselle rahoituskehyskaudelle.

Myös vaikuttamisessa on palattava ytimeen ja EU:n valtavirtaan esimerkiksi vihreän siirtymän tukemisessa tai Lähi-itä-politiikassa. Pääministerillä on iso vastuu varmistaa, että Suomi ei jää sivuraiteelle tai paitsioon.

Hyvät ystävät,

Suomen on oltava kauttaaltaan aktiivinen toimija EU:n sisällä ja ulkopolitiikassamme laajemmin, ei porstuassa huutelija.

Sellaiseksi olemme jäämässä esimerkiksi Gazan kriisin ja Palestiinan valtion tunnustamisen osalta. Kysymys on toki vaikea myös EU:n sisällä, vaikka suuret maat ovatkin ottamassa askeleita Palestiinan valtion tunnustamiseksi YK:n yleiskokouksessa muutaman viikon päästä.

Suhtautuminen Israelin tekemiin sotarikoksiin Gazassa on aiheuttanut puistatusta läpi sivistyneen maailman. Minä en halua kuulla oman lapseni kysyvän minulta vuosikymmenen päästä, että isä, miksi te ette tehneet mitään. Historian vaaka punnitsee valintojamme nyt.

Euroopan unionia on toisinaan kutsuttu taloudelliseksi jättiläiseksi ja poliittiseksi kääpiöksi. Israelin koskevan ulkopoliittisen päätöksentekokyvyn osalta tämä näyttää edelleen olevan totta.

EU:n tulisi laajemminkin ulkopolitiikassaan olla edes itsensä kokoinen toimija maailmalla, ja tämä edellyttää siirtymistä yhä vahvemmin määräenemmistöpäätöksiin. 

USA:n ja Kiinan välinen suurvaltakilpailu, digitaaliset palvelut, tekoäly, kriittiset mineraalit, ilmastonmuutos sekä esimerkiksi Draghin ja Lettan papereissa laajasti käsitellyt teemat – on vaikea nähdä näihin vastattavan nykyisen päätöksentekojärjestelmän voimin. 

Hyvät ystävät,

Neuvotteluihin EU:n seuraavasta rahoituskehyksestä tiivistyy lähivuosien merkittävimmät kysymykset. Nyt näyttää siltä, että neuvotteluista tulee hyvinkin vaikeat. Ratkaisun hetket voivat olla edessä kevätkesällä 2027 eli juuri eduskuntavaalien jälkeen, mutta ennen seuraavan hallituksen muodostamista.

Ratkaisu voi hyvin siirtyä myös seuraavalle hallitukselle.

Tästä syystä peräänkuulutan istuvalta hallitukselta laajaa parlamentaarista käsittelyä ja pyrkimystä yhteiseen näkemykseen Suomen painopisteistä tulevalla monivuotisella rahoituskehyskaudella.

Esitän, että pääministeri kutsuisi vielä tämän syksyn aikana puolueet neuvottelemaan yhteisistä MFF-tavoitteista.

Nähdäkseni Suomen näkökulmasta keskeisiä elementtejä tulee olla vahva oikeusvaltioperiaate, jonka myötä rahoituksen ehdollisuutta on vahvistettava edelleen ja laitettava keskeisiä eurooppalaisia arvoja vastaan rikkovat valtiot paremmin kuriin. Oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen on myös tärkeä askel valmistauduttaessa EU:n edelleen laajentumiseen.

EU:n omien varojen kehittämisen osalta Suomen kannattaa olla myötämielinen. Samoin ohjelmien vähentäminen – aidosti vaikuttavia suosien – on oikea tavoite, se lisää joustavuutta.

On kuitenkin selvää, että näin suurta budjettia ei tulla hyväksymään. Siksi myös komission ehdottaman 400 miljardin euron kriisiväline saattaa olla vastatuulessa.

Yleislinjauksena voisi luonnehtia, että Suomen etujen mukaista olisi ohjata vähemmän rahaa vanhaan ja säilyttävään, mutta enemmän kestävään kasvuun, uudistumiseen ja puolustukseen. 

Hyvät ystävät,

Viime vuosikymmenet olemme eläneet voimakkaan globalisaation ja kansainvälisen kaupan yleistymisen aikaa. 1990-lukua hallinnut optimismi ei jäänyt vanhalle vuosituhannelle.

Hieman samalla tavalla, kun uskoimme, että laajamittaista sotaa ei käytäisi enää koskaan Euroopan maaperällä juoksuhaudoissa ja uhraamalla säälimättömästi jalkaväkeä massamaisissa hyökkäyksissä, emme uskoneet kaupalle asetettavien esteiden, saati kauppasotien paluuseen.

Nyt Trumpin tullipolitiikka on kääntänyt kelloja tässä suhteessa vuosisadan taaksepäin. Viimeksi sata vuotta sitten eurooppalaisista tuotteista maksettiin näin korkeita tulleja USA:han. Ja nyt tilanne on vieläpä sellainen, että tullit ovat yksipuolisia.

Meidän tulee ymmärtää, että ainakin lähivuodet eletään Euroopan suurimman kauppakumppanin protektionistisen ja kasvua syövän ajattelun alla. Tätä kompensoidakseen EU:n pitää tehostaa sisämarkkinoita edelleen sekä kehittää omia kauppayhteyksiään uusille markkinoille, esimerkiksi Etelä-Amerikan Mercosur-maiden kanssa.

EU:lla on neuvottelut loppusuoralla myös maailman kolmanneksi suurimman talouden Intian kanssa, kuten myös väkirikkaan Indonesian kanssa. Näiden sopimusten tarjoamat mahdollisuudet on hyödynnettävä täysimääräisesti.

Jos Yhdysvallat kääntää selkänsä kansainväliselle sääntöpohjaiselle järjestelmälle, puhtaalle energialle ja vihreälle siirtymälle, on EU:n loikattava omassa kehityksessään eteenpäin ja hyödynnettävä mahdollisuus olla globaali suunnannäyttäjä. EU:n on oltava uuden talouden ja uudistumisen puolella. Vanha fossiilitalous väistyy ajan mittaan varmasti, teki Trump tukijoineen mitä tahansa.

Hyvät ystävät,

Kaivatun talouskasvun eväitä syö yhtä lailla myös Euroopan sisällä vahvistunut kansalliskonservatiivinen suuntaus.

Erityisen totta tämä on vihreän siirtymän osalta, sillä oikeistossa on selvää halua vetää takaisin päin lainsäädäntöä, jonka toteutuminen on Euroopan, ja etenkin Suomen, talouskasvun kannalta elinehto tulevaisuudessa.

Jos ilmastotavoitteista lähdetään tinkimään, jos lähdetään pakittamaan uusiutuvien polttoaineiden käyttöönotosta, ei synny teollisuuden tarvitsemia ratkaisuja eikä tulevaisuuden talouskasvun ajureita – ei myöskään vetytaloutta.

Vihreä energia tarvitsee toimivan loppumarkkinan, ja sen luomisen tulee olla Suomen keskeisimpiä tavoitteita Euroopan laajuisesti. Ymmärrän toisaalta yritysten raportointivelvoitteiden keventämisen ilmastopolitiikassa, mutta raja on syytä vetää siihen. On järkevää, että samasta asiasta ei tarvitse raportoida kahdesti saatikka useammin

Eurooppaa on aina rakennettu keskustavasemmiston ja keskustaoikeiston yhteistyöllä, näin pitää olla jatkossakin. Laitaoikeiston EPP:lle esittämä seireenin kutsu on haitallinen niin ilmastotavoitteiden ja vihreän kasvun kuin koko EU:n talouden uudistamisen sekä strategisen autonomian kannalta.

Meille valinta on selvä: Eurooppaa ja eurooppalaisia tulee yhdistää, ei jakaa leireihin ja hajottaa. Valtiot ja kansat, suuret tai pienet, eivät pärjää enää yksin. Vain yhdessä me voimme selvitä, vain yhdessä voimme menestyä ja vain yhdessä voimme taata turvallisen tulevaisuuden kaikille eurooppalaisille. Tämä on entistä tärkeämpää keskellä vaikeinta geopoliittista tilannetta vuosikymmeniin.

Viimeistään vuoden 2029 EU-vaaleissa pitää saada aikaan uusi, eteenpäin katsova eurooppalainen enemmistö, joka haluaa kehittää unionia vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. 

Suomi kuuluu tämän, eteenpäin katsovan ja nälkäisesti uudistuvan EU:n ytimeen.

Hyvät ystävät,

Toivotan teille mielenkiintoista Eurooppa-foorumia. Te rakennatte yhteistä Eurooppaa. Sillä lopulta kyse ei ole rakenteista ja rahastoista, direktiiveistä tai regulaatiosta.

Kyse on sinusta ja minusta, meistä.

EU:n isää Jean Monnet’a lainaten: “Emme saata yhteen valtioita, yhdistämme ihmisiä.”

Kiitos!