SDP:n puheenjohtaja Antti Lindtman: Hallituksen Palestiina-halvaannuksen pitää päättyä syyskuuhun mennessä

SDP vaatii Orpon hallitukselta välittömiä ja konkreettisia toimia Israelin hallituksen painostamiseksi sekä selkeyttämään vihdoin linjansa Palestiinan tunnustamiseksi. Lindtman painottaa, ettei Suomen ulkopolitiikka voi olla enää pitkään halvaannuksen tilassa, jossa presidentti ja hallitus ovat eri mieltä ulkopolitiikasta. Lääkkeeksi kotimaan talous- ja työllisyyspolitiikan epäonnistumiseen Lindtman tarjoaa vielä viimeisen kerran yhteistyötä ja sopimista.
Vaasassa eduskuntaryhmän työvaliokunnan ja puoluejohdon kesäkokouksessa poliittisen tilannekatsauksen pitäneen Lindtmanin mukaan Israelin hallituksen päätös vallata ja miehittää Gaza kokonaan rikkoo kansainvälistä oikeutta ja vie jälleen yhden askeleen kauemmas pitkäaikaisesta rauhasta ja turvallisuudesta kahden valtion ratkaisun kautta.
– Israelilla on oikeus puolustautua terrorismilta, mutta ihmisten, etenkin lasten, tarkoituksellinen näännyttäminen nälkään ylittää kaikki mahdolliset ihmisyyden rajat. Kansainvälisen yhteisön, EU:n ja Suomen on välittömästi painostettava Israelia lopettamaan hyökkäyksensä ja päästämään avustusrekat Gazaan helpottamaan nälkää näkevän siviiliväestön kärsimyksiä. Lindtman vaatii.
– Suomen on ajettava EU:n ja Israelin välisen kauppasopimuksen eli niin sanotun assosiaatiosopimuksen jäädyttämistä. Israelin ihmisoikeusrikokset ovat niin selkeitä, että tähän EU:lla on kaikki perusteet sopimuksen artikla 2:n perusteella, jossa edellytetään ihmisoikeuksien kunnioittamista. EU:n on niin ikään syytä määrätä myös vahvoja sanktioita Israelin nykyisen hallituksen johtajia vastaan – johtajia, jotka ovat vastuussa lasten ja siviilien summittaisesta tappamisesta. Samaan aikaan myös painetta Hamasia kohtaan panttivankien vapauttamiseksi on lisättävä ja tehtävä selväksi, ettei Hamasin kaltaisella terroristijärjestöllä voi olla roolia tulevassa Gazan hallinnossa.
SDP esitti jo lähes päivälleen vuosi sitten, että Suomen on ryhdyttävä valmistelemaan Palestiinan valtion tunnustamista.
– Viimeistään keväällä kävi ilmeiseksi, että Suomi uhkaa jäädä historian väärälle puolelle. Suomen hallituksessa istuu ainakin yksi puolue, jolle palestiinalaisten oikeuksien kiistämisestä on tullut suoranainen uskonnollinen opinkappale. Ja tämän tuloksena ulkopoliittinen päätöksentekomme on halvaantunut, ja maamme ääni maailmalla kuuluu huonosti ja pahasti epävireisenä.
– Presidentin ilmaistua selvästi tahtonsa, asia voitaisiin perustellusti tuoda eduskunnan ratkaistavaksi – kuten perustuslaissa sanotaan. Pääministeri Orpo on nyt antanut hallitukselleen syyskuun alkuun asti aikaa saada rivinsä suoriksi. Tämän ajan myös SDP valmis odottamaan, mutta ei enempää, Lindtman toteaa.
Viimeinen vetoomus pääministerille
Syyskuun alussa hallitus kokoontuu laatimaan tosiasiallisesti viimeistä tällä vaalikaudella vaikuttavaa budjettiaan. Kyse on Lindtmanin mukaan myös viimeisestä hetkestä miettiä asioita uudelleen.
– Kysyn, eikö edes nyt hallituksen kannattaisi harkita, että se hakisi laajempaa ja parempaa yhteistyötä läpi suomalaisen yhteiskunnan, kun se ei selvästikään omin voimin saa talouden rattaita pyörimään, saati kasvua aikaan? Teen pääministeri Orpolle selkeän esityksen: Kutsukaa koolle työmarkkinaosapuolet etsimään yhteisiä ja kestäviä keinoja talouskasvun käynnistämiseksi, ylläpitämiseksi ja hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi myös tuleville polville.
SDP esittää huomenna perjantaina oman keinovalikoimansa tuottavuuden parantamiseksi niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla.
Antti Lindtmanin poliittinen tilannekatsaus 14.8. 2025 kokonaisuudessaan:
Hyvät ystävät,
Hienoa aloittaa politiikan syksy täältä aurinkoisesta Vaasasta, josta minulla sekä erityisesti Kimillä ja Matiaksella, ja varmasti muutamalla muullakin, on varsin lämpimät muistot viime keväältä. Vaasan kaupungin isännöimässä eurooppalaisen parlamenttifutiksen EM-kisoista Suomi taisteli jo kolmannen perättäisen mestaruutensa Hietalahden hienolla ja perinteikkäällä stadionilla!
Vaasa on monella tapaa menestyvä ja kansainvälinen kaupunki, josta koko Suomen tulisi ammentaa oppia. Täällä on menestyvää yritystoimintaa ja vahva noja tulevaisuuteen, josta yksi erinomainen ilmentymä kaupungissa paraikaa järjestettävä Wasa Future Festival, jonka teemana on “New Nordic in the World”. Kaupungin innovaatiokeskuksessa pohditaan juuri niitä ratkaisevia teemoja, joihin on syytä hakea ratkaisuja myös politiikassa: metsäteollisuutemme tulevaisuus, energiatransitio ja vetytalous sekä Suomen kestävyys ja rooli itsevaltaisten populistijohtajien hallitsemassa maailmassa.
Hyvät ystävät,
Vaasalla on selkeästi vahva visio tulevaisuudestaan. Suomen kohdalla sen sijaan on syytä olla huolissaan. Talous mataa, työttömyys ja velka kasvavat. Ja nyt toimettomuus on tarttunut myös ulkopolitiikan linjaan ja valintoihin.
Maailman myrskytessä maamme ulkopolitiikan pitkä linja saisi kaikista vähiten olla epäselvä tai tulkinnanvarainen – saati moraalinen kompassi yhden tai kahden hallituspuolueen panttivankina ja pelinappulana.
Palestiinassa siviilien tilanne on jo muuttunut mahdottomaksi, ja on menossa ainoastaan huonompaan suuntaan Israelin äärioikeistovoimien yrittäessä koko Gazan kaupungin säälimätöntä valtaamista ja miehitystä. Täydellinen miehitys ei vapauta panttivankeja, vaan johtaa vain lisääntyneeseen kuolemaan ja tuhoon.
Israelin hallituksen päätös rikkoo kansainvälistä oikeutta ja vie jälleen yhden askeleen kauemmas pitkäaikaisesta rauhasta ja turvallisuudesta kahden valtion ratkaisun kautta.
Israelilla on oikeus puolustautua terrorismilta, mutta ihmisten, etenkin lasten, tarkoituksellinen näännyttäminen nälkään ylittää kaikki mahdolliset ihmisyyden rajat.
Kansainvälisen yhteisön, EU:n ja Suomen on välittömästi painostettava Israelia lopettamaan hyökkäyksensä ja päästämään avustusrekat Gazaan helpottamaan nälkää näkevän siviiliväestön kärsimyksiä. Suomen on ajettava EU:n ja Israelin välisen kauppasopimuksen eli niin sanotun assosiaatiosopimuksen jäädyttämistä. Israelin ihmisoikeusrikokset ovat niin selkeitä, että tähän EU:lla on kaikki perusteet sopimuksen artikla 2:n perusteella, jossa edellytetään ihmisoikeuksien kunnioittamista.
EU:n on niin ikään syytä määrätä myös vahvoja sanktioita Israelin nykyisen hallituksen johtajia vastaan – johtajia, jotka ovat vastuussa lasten ja siviilien summittaisesta tappamisesta.
Samaan aikaan myös painetta Hamasia kohtaan panttivankien vapauttamiseksi on lisättävä ja tehtävä selväksi, ettei Hamasin kaltaisella terroristijärjestöllä voi olla roolia tulevassa Gazan hallinnossa.
Hyvät ystävät,
Orpon hallitus on vannonut tekevänsä kaikkensa, että nämä julmat sotarikokset saadaan loppumaan. Ulkoministeri Valtonen on aivan oikein ja suoraan todennut, että kaikki viittaa Israelin hallituksen käyttävän nälkää aseena ja syyllistyvän näin sotarikoksiin. Tästä ei siis ole epäselvyyttä hallituksella. Siitä huolimatta Suomi esittää ainoastaan yleisiä toiveita sotarikosten lopettamiseksi. Nyt on aika toimia – vetoomusten teho on jo tyhjäksi nähty.
SDP esitti jo lähes päivälleen vuosi sitten, että Suomen on ryhdyttävä valmistelemaan Palestiinan valtion tunnustamista. Silloin jo näimme maailman liikkuvan siihen suuntaan, ettei maailma voi enää hyväksyä Israelin toimia ja haluaa YK:n päätöslauselmien mukaisen kahden valtion mallin. Tämä on tunnetusti myös Suomen pitkäaikainen linja.
Erilaisilla tekosyillä hallitus on asiaa vetkutellut, mutta viimeistään keväällä kävi ilmeiseksi, että Suomi uhkaa jäädä historian väärälle puolelle tässä asiassa. Suomen velvollisuus on tehdä kaikkemme, että kärsimys loppuu ja Lähi-itään luodaan kestävä ratkaisu.
Tasavallan presidentti on selkeästi sanonut olevansa valmis Palestiinan tunnustamiseen. On käynyt selväksi, että ulkopolitiikan yhteistoimintamenettelyssä Palestiinan tunnustaminen on nyt kiinni hallituksen tahdosta.
Hallitus näyttää olevan sisäisesti erimielinen siitä, mitä pitäisi tehdä.
Suomen hallituksessa istuu ainakin yksi puolue, jolle palestiinalaisten oikeuksien kiistämisestä on tullut suoranainen uskonnollinen opinkappale. Ja tämän tuloksena ulkopoliittinen päätöksentekomme on halvaantunut, ja maamme ääni maailmalla kuuluu tässä asiassa huonosti ja pahasti epävireisenä.
SDP ehdotti jo toukokuussa ratkaisua tilanteeseen, joka on ennakoitu perustuslakia uudistettaessa. Eduskunnan arvostettu ex-puhemies, valtioneuvos Matti Vanhanen päätyi kesällä samoihin johtopäätöksiin SDP:n kanssa. Hallituksen ollessa toimintakyvytön ja presidentin ilmaistua selvästi tahtonsa, asia voitaisiin perustellusti tuoda eduskunnan ratkaistavaksi – kuten perustuslaissa sanotaan.
Tämä olisi perustuslain hengen mukainen toimintatapa ja varmistaisi Suomen ulkopoliittisten kannanottojen syntymisen oikea-aikaisesti.
Uskon vakaasti, että eduskunnasta löytyisi enemmistö – jopa selkeä enemmistö – Palestiinan valtion tunnustamiseksi. Erityisesti nyt, kun Euroopan suuret maat sekä esimerkiksi Kanada ja viimeisimpänä Australia aikovat tunnustaa Palestiinan YK:n yleiskokouksessa syyskuussa, ja presidentti on ilmaissut kiitettävän selkeästi oman kantansa.
Pääministeri Orpo on nyt antanut hallitukselleen syyskuun alkuun asti aikaa saada rivinsä suoriksi. Tämän ajan myös SDP valmis odottamaan, mutta ei enempää.
Jos hallitus on tuolloin edelleen sisäisen sekasorron ja päättämättömyyden vallassa, tai tekee presidentin kannan kanssa ristiriidassa olevan päätöksen, vaadimme selonteon tuomista eduskuntaan. Jos hallitus ei tähän vieläkään suostu, alamme kokoamaan oppositiota välikysymyksen taakse.
Hyvät ystävät,
Palestiinan tunnustaminen ja kahden valtion mallin edistäminen ei palkitse terroristijärjestö Hamasia – päinvastoin. Tunnustaminen tukee maltillisia palestiinalaisvoimia, ei ääriajattelua. Hamasin tavoitteena ei ole kahden valtion malli, vaan Israelin hävittäminen. Terroristijärjestöllä ei voi olla sijaa Palestiinan hallinnossa, ja tähän Palestiinan tunnustettu hallinto tarvitsee kansainvälisen yhteisön tukea.
Nyt kun myös arabimaista moni on lähtenyt tai lähtemässä mukaan kansainvälisen yhteisön liikkeeseen ja on valmis tunnustamaan Israelin, niin tämä on osoitus myös näille ääriaineksille, että kahden valtion malli on ainoa oikea tie.
Olemme osoittaneet moraalista lujuutta Ukrainan tukemisessa ja Venäjään kohdistuvissa sanktioissa. Ihmisoikeuksien puolustamisessa linjan tulee olla kirkas ja sääntöjen samat, loukattiin ihmisoikeuksia sitten Euroopassa, Lähi-idässä tai muualla maailmassa.
Hyvät ystävät,
Maailman katseet kohdistuvat huomenna perjantaina Alaskaan, jossa Venäjän ja USA:n presidentit tapaavat. Kukaan ei toivo, että tapaamisesta tulisi uusi Jaltan konferenssi, jossa Krimin niemimaalla vuonna 1945 vedettiin Stalinin, Rooseveltin ja Churchillin keskinäisissä neuvotteluissa uusia rajoja ja päätettiin miljoonien ihmisten kohtalosta.
Emme vielä tiedä, mitä Alaskan keskusteluissa linjataan, mutta Suomen, Euroopan ja Ukrainan kannalta ennusmerkit eivät ole kovin rohkaisevia. Jäljet pelottavat.
Se on selvää, että kestäviä ratkaisuja neuvotteluissa ei ole mahdollista saavuttaa ilman Ukrainan ja Euroopan läsnäoloa. Toivokaamme parasta, varautukaamme kaikkeen.
Suomen johdonmukaisesta linjasta Ukrainan tukemiseksi vallitsee laaja kansallinen konsensus, samoin kuin puolustuspolitiikasta laajemmin. Nykyiselle linjalle SDP antaa kaiken tukensa: Ukrainan asia on meidän asiamme, emmekä Suomen turvallisuudesta tingi, emme yhtä senttiä saati tuumaa.
Euroopan on tehtävä ryhtiliike ja otettava aito vastuu omasta puolustuksestaan. Venäjän Ukrainaan kohdistama aggressio, sota Euroopassa, johtaa pitkäaikaisiin johtopäätöksiin kaikissa Venäjän rajavaltioissa, koko EU:ssa ja kaikissa Nato-maissa.
Puolustukseen panostaminen tulee kalliiksi kaikkialla, myös Suomessa. Näissä oloissa on tärkeää, että toimimme niin, että oma puolustusteollisuutemme pärjää muutoksessa ja tarjoaa myös työllisyyden ja kaupankäynnin mahdollisuuksia kotimaassa.
Omalla puolustusvälineteollisuudellamme on huippuluokan osaamista ja tuotteita. Tästä yhtenä esimerkkinä Patrian panssaroitujen ajoneuvojen jättitilaus Saksasta.
Maailman kaupparintamalla tapahtuu nyt paljon. EU ja Yhdystvaltain välillä neuvoteltavasta kauppasopimuksesta tiedetään toistaiseksi kovin vähän, mutta vaikuttaa siltä, että se on EU:n ja suomalaisten yritysten osalta ongelmallinen, vaikka monella neuvokkaalla suomalaisyrityksellä lieneekin mahdollisuuksia neutraloida tullien vaikutuksia tuotteisiin liittyvän palvelumyynnin kautta.
Olennaista on, mitä tapahtuu terästeollisuutemme ja lääkeviennin osalta, joista jälkimmäisen osalta ei edes alustavaa sopimusta vielä ole. Painotan, että tullisovun läpimeno ei suinkaan ole vielä varmaa: EU:n parlamentin suhtautuminen on ollut erittäin kielteinen neuvottelutulokseen ja erityisesti yksipuolisiin tulleihin.
Hyvät ystävät,
Kotimaassa tilanne on niin ikään sekava. Orpon hallitus on valitettavasti tehnyt työllisyys- ja talouspolitiikassaan lähes kaikki ne virheet, joista sitä on etukäteen varoitettu.
Hallitusta varoitettiin, mitä seuraa, jos rakennusalan annetaan vaipua historialliseen lamaan.
Hallitusta varoitettiin, mitä seuraa, jos kasvutoimet laiminlyödään ja keskitytään ainoastaan saksiin.
Hallitusta varoitettiin, mitä työllisyydelle tapahtuu, kun osa-aikatyön suojaosat poistetaan työttömyysturvasta ja asumistuesta.
Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.
Nyt kovakorvaisen oikeistohallituksen virheiden seuraukset näkyvät tulostaululla, yhä rumemmin. Viimeisimmät työllisyystilastot osoittivat, että EU-maista enää Espanjassa työttömiä on enemmän.
Orpon hallitus on tähän mennessä onnistunut alittamaan kaikki ennusteet ja odotukset taloudessa kuin työllisyydessä – niin omat kuin vieraidenkin odotukset.
Tämä trendi pelottaa, nämä jäljet pelottavat.
Yksipuolinen leikkauspolitiikka, todellisten kasvutoimien laiminlyönti ja huonosti ajoitetut sekä kohdistetut veronkorotukset ovat nyt syösseet Suomen talouskehityksen Euroopan pahnanpohjimmaiseksi, monilla mittareilla. Viimeisin osoitus tästä oli luottoluokitusyhtiö Fitchin päätös alentaa Suomen luokitusta: syinä korkea ja kasvava valtionvelka.
Hallitus on moneen kertaan ylpeillyt suurilla sopeutussuunnitelmilla ja suurilla numeroilla: tällä vaalikaudella sopeutetaan kuulemma 9-10 miljardia euroa. Tämä ei ole totta, ja tuo kupla olisi aika puhkaista myös julkisesta keskustelusta. Valtiontalouden tarkastusvirasto löi lavaan murhaavan arvion hallituksen toimien todellisuudesta: todelliset sopeutustoimet ovat viraston mukaan maksimissaan puolet luvatusta.
Velkasuhdetta hallitus yrittää epätoivoisesti vakauttaa edes pieneksi hetkeksi ennen tulevia eduskuntavaaleja, ja tämäkin tavoite vaatii hallitukselta luovia kirjanpitotemppuja.
Kitulias talouskasvu ja lisäleikkausten kierre ovat valitettavasti suurimmilta osin itseaiheutettuja. Yksikään muu EU-maa, ei edes muut Venäjän rajavaltiot, ole pärjännyt näin heikosti.
Nyt on viimeistään nähty, että tällä eripuran politiikalla ei kasva kuin velka ja työttömyys. Eikö vihdoin nyt kannattaisi jo kokeilla jotain muuta, jotain uutta?
Hallitus kokoontuu syyskuun alussa tekemään tosiasiallisesti viimeistä tällä vaalikaudella vielä vaikuttavaa budjettiaan. Kyse on myös viimeisestä hetkestä miettiä asioita uudelleen.
Kysyn, eikö edes nyt hallituksen kannattaisi harkita, että se hakisi laajempaa ja parempaa yhteistyötä läpi suomalaisen yhteiskunnan, kun se ei selvästikään omin voimin saa talouden rattaita pyörimään, saati kasvua aikaan?
Hyvät ystävät,
Kaikki taloudessa lähtee luottamuksesta ja päättyy luottamukseen.
Teen pääministeri Orpolle selkeän esityksen: Kutsukaa koolle työmarkkinaosapuolet etsimään yhteisiä ja kestäviä ratkaisuja talouskasvun käynnistämiseksi, ylläpitämiseksi ja hyvinvointiyhteiskunnan säilyttämiseksi myös tuleville polville.
Sillä kasvu ei lähde liikkeelle, ennen kuin luottamus talouteemme ja luottamus Suomeen on palautunut.
Nyt hallituksen kannattaisi yrittää kasata näitä rikotun luottamuksen rippeitä ja lähteä rakentamaan uutta alkua, joka palauttaisi niin kuluttajien, yritysten kuin työmarkkinoiden luottamuksen.
Jos yhteistyössä avaimia kasvuun löydetään, niin vastavuoroisesti hallituksen olisi järkevää tulla omalta osaltaan vastaan, olla valmis tarkastelemaan uudestaan suomalaista työelämää rapauttavia lakihankkeitaan.
Näitä lisäheikennyksiä, joita se on tuomassa eduskuntaan ovat esimerkiksi irtisanomissuojan heikentäminen, perusteettomien pätkätöiden laillistaminen ja pohjoismaisen työmarkkinamallin alasajoon ja työehtosopimusten yleissitovuuden purkamiseen tähtäävä ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden lopettaminen.
Samalla hallituksen kannattaisi toimia tavalla, mikä vahvistaa yritysten uskoa tulevaisuuteen.
Kotimainen ostovoima on monelle yritykselle kivijalka, joka valitettavasti huojuu. Suomalaiset eivät uskalla kuluttaa. Tässä tilanteessa kaikki veronkevennysvara pitäisi kohdentaa pieni- ja keskituloisille. Heille, jotka eniten tukea tarvitsevat, ja jotka laittavat lisäeurot kulutukseen. Hallitus valitsi toisin, suurituloisimmat keräsivät potin.
Investointiympäristön on oltava vakaa ja ennustettava. Sille tempoilu on myrkkyä, se saa yritykset laittamaan jalan jarrupolkimelle investointisuunnitelmiensa kanssa.
Pienyrittäjät tarvitsevat enemmän kannustusta kuin hallituksen tarjoamaa lannistusta. Nostetaan arvonlisäverovelvollisuuden alarajaa, parannetaan kotitalousvähennystä ja helpotetaan toimivilla tavoilla pienten yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin.
On syytä painottaa, että Suomella on edelleen valtavasti mahdollisuuksia. Meillä on tällä hetkellä kolme hyvin potentiaalista tulevaisuuden alaa, joista voimme kasvua ammentaa: teknologiavetoiset kasvuyritykset, vihreä teollisuus ja puolustusteollisuus.
Vetoan vielä viimeisen kerran pääministeriin, että laittaisimme kasvuyritystemme riskirahoituksen kuntoon. Lisätään myös yritysten investointihalukkuutta tuntuvalla investointikannustimella, joka ottaa huomioon myös keskisuuret yritykset.
Tarvitsemme myös lisää tuottavuutta, niin julkiselle kuin yksityiselle sektorille.
Tähän työhön SDP on valmis tuomaan omat ehdotuksensa. Huomenna esittelemme kattavan joukon keinoja tuottavuuden parantamiseksi. Näihin keinoihin tarttumalla hallitus kykenisi puuttumaan konkreettisella tavalla moneen keskeiseen ongelmakohtaan.
Hyvät ystävät,
Vaikka varoituksemme ja tarjoamamme vaihtoehdot ovat kaikuneet kuuroille korville, SDP jatkaa aidosti toimivien, konkreettisten toimien tarjoamista. Me emme luovuta. Me keskitymme korjaamaan tilannetta jo nyt – emme vasta seuraavalla vaalikaudella.
Me haluamme myös estää enempien virheiden teon tässä ja nyt, sillä eräät hallituksen aikeista ovat jopa niin kohtalokkaita, että ne saattavat rampauttaa Suomea vielä useampia hallituskausia eteenpäin.
Valitettava esimerkki todennäköisesti hyvinkin ongelmalliseksi koituvasta virheestä on hallituksen kaavailema uudistus hankintalakiin, josta varoitimme jo vuosi sitten ensimmäisen kerran.
Uudistus estää kuntien välistä järkevää yhteistyötä ja uhkaa aiheuttaa suomalaisille kunnille, eli suomalaisille veronmaksajille, pahimmillaan miljardiluokan lisäkustannukset ja ajaa ensimmäisenä yhteiskuntamme jätehuollon monilta osin jopa kaaoksen tilaan.
Uudistus on keskittämässä markkinoita suurille ylikansallisille toimijoille, ja sen on jopa valtiovarainministeri Purran ministeriön virkamiesten osalta osoitettu perustuvan täysin olemattomiin vaikutusarvioihin sekä johtavan vääjäämättä kuntien kustannusten kasvuun.
Erityisesti pienille, mutta myös keskisuurille kunnille tämä laki tarkoittaisi joko huomattavaa henkilöstön lisäystarvetta – niille samoille kunnille, joilta hallitus on jälleen valtiovarainministeri Purran esityksestä viemässä lisää rahaa – tai pakkoa ostaa palveluita liian usein niin sanotuilta myyjän markkinoilta: Jätehuoltoa tai vaativia ICT-palveluita eivät tarjoa paikalliset pienyritykset vaan suuret, usein kansainväliset toimijat, joiden hintataso on jotain aivan muuta kuin mihin kunnat ovat varautuneet tai mihin niiden kantokyky riittää.
Ostamattakaan ei voi jättää, koska kyseessä ovat lakisääteiset velvoitteet. Käytännössä tämä siis tarkoittaa lisävelkaa ja lisäleikkauksia kuntien päätoimialaan eli koulutukseen – tai sitten roimia veronkorotuksia.
On syytä alleviivata, että tavoite pienten ja keskisuurten kotimaisten yritysten osallistumisesta paremmin julkisiin hankintoihin on sinällään oikea. Toteutus vain on jälleen kerran osoittautumassa epäonnistumiseksi.
Vielä on kuitenkin aikaa kääntää suuntaa ja tehdä uudistuksesta onnistunut. Kannustammekin hallitusta lukemaan omien asiantuntijoidensa lausunnot aiheesta ja tekemään tarvittavat muutokset ennen kuin esitys tuodaan eduskuntaan.
Toinen kouriintuntuva esimerkki on tuulivoimaan kohdistettu etäisyyssääntely, joka uhkaa alan asiantuntijoiden mukaan pysäyttää jopa 40 prosenttia tällä hetkellä vireillä olevista tuulivoimainvestoinneista Suomeen. Siis kymmenien miljardien investoinnit, jotka ovat täysin olennaisia, jotta Suomi ehtii vetytalouden kyytiin.
Suomen tulevaisuus ja talouskasvu eivät kestä näitä holtittomia linjauksia, joita kunnat, maakuntaliitot, yritykset ja elinkeinoelämä lausunnoissaan kiivaasti vastustavat, mutta joita siitä huolimatta hallitus käsittämättömällä kiihkolla ajaa.
Hyvät ystävät,
Suomella on edelleen kaikki edellytykset ja mahdollisuudet nousta nykyisestä alhostaan.
Korkotaso on laskenut, kotitalouksilla pankkitileillä rahaa on jo enemmän kuin korona-sulun aikana, sopimuskorotukset parantavat ostovoimaa, inflaatio on hellittänyt.
Mutta siitä huolimatta autokauppa ei käy, asunnot eivät liiku, eivätkä ihmiset kuluta tai uskalla luottaa huomiseen.
Suomalaiset on peloteltu ja ajettu lamaannuksen tilaan. Nyt tarvitaan luottamusta ja tulevaisuuden uskoa, mikä sysää talouden taas liikkeelle.
SDP haluaa koota Suomea jälleen yhteen. Tarjoamme tälle hallitukselle vielä viimeisen kerran yhteistyön ja sovinnon tietä ja neuvoja: lopettakaa repiminen ja aloitetaan rakentaminen.
Kiitos!