SDP:n Nikkanen ja Werning: Hallitus vaarantaa säästöillään myös pelastustoimen
Pelastusopiston aloituspaikkojen määrää on nostettu, mutta hyvinvointialueiden säästöt vaikeuttavat pelastajien työllistymiseen. Tarve pelastajille ei ole vähentynyt, mutta hyvinvointialueiden vaikea taloudellinen tilanne on johtanut pattitilanteeseen. SDP:n hallintovaliokunnan kansanedustajat Saku Nikkanen ja Paula Werning korostavat tilanteen vakavuutta.
Pelastusalasta puhutaan usein kuin kyse olisi yksinkertaisesta työvoimapulasta: ei ole tekijöitä, ei saada rekrytoitua. Todellisuus on kuitenkin monimutkaisempi ja samalla nurinkurinen. Suomessa koulutetaan jatkuvasti uusia pelastajia. He valmistuvat ammattiin, jossa työ on vaativaa ja yhteiskunnallisesti kriittistä. Silti kaikille ei löydy työpaikkaa.
– Pelastustoimessa kyse ei ole mistään “tavallisesta” työvoimasta. Kyse on minuuteista ja sekunneista – siitä, kuinka nopeasti apu saadaan paikalle, kun henki on vaarassa tai tulipalo leviää. Silti järjestelmässä joudutaan tekemään päätöksiä, joissa ratkaisevaa on budjetti, ei todellinen tarve, korostaa Paula Werning.
Pelastusopiston rehtori Mervi Parviainen on nostanut esiin huolen siitä, että koulutuksen ja työelämän tarpeet eivät kohtaa. Pelastusopistosta valmistuu osaajia, mutta hyvinvointialueiden ja pelastuslaitosten talous ei mahdollista heidän palkkaamistaan siinä laajuudessa kuin tarve edellyttäisi.
Pelastusopisto on tehnyt sisäministeriölle esityksen, ettei pelastajakoulutuksen aloituspaikkamäärää nostettaisi. Pelastusopisto on tehnyt selvityksen, joka arvioi, että mikäli aloituspaikkoja nostetaan suunniteltuun tapaa, valmistuu Pelastusopistosta tulevaisuudessa liikaa pelastajia. Hyvinvointialueilla tarvitaan vuoteen 2032 mennessä noin 2 000 uutta pelastajaa. Suomessa kärsitään siis yhtäaikaisesti pelajastapulasta, mutta nähdään myös tulevaisuudessa ylitarjonnan vaara.
– Hallituksen tavoite pelastajien lisäämiseksi on karkaamassa tavoittamattomiin, mikäli ongelmaan ei tartuta. Hallituksen tulisi nyt viipymättä varmistaa, että hyvinvointialueilla on taloudelliset resurssit huolehtia riittävästä määrästä pelastajia. Tämä edellyttää vahvempaa ohjausta, sillä useilla alueilla pelastuslaitoksen rahoitus on riittävää, mutta säästövaatimusten aikaansaamiseksi, ovat alueet leikanneet myös pelastustoimesta, toteaa Nikkanen.
– Jos koulutettuja ihmisiä ei voida palkata, ongelma ei ole koulutuksessa eikä hakijoissa. Ongelma on siinä, miten pelastustoimi on resursoitu. Pitkällä aikavälillä tämä on vaarallinen tie. Kun järjestelmä ei pysty hyödyntämään koulutettua työvoimaa, osaaminen valuu pois ja kuormitus kasautuu niille, jotka jäävät. Lopun viimein ei ole kyse vain työpaikoista – kyse on siitä, tuleeko apu ajoissa, päättää Paula Werning.
