SDP:n Helena Marttila: Naisnäkökulmaa ei voi enää ohittaa
Kokoomuksen puoluekokous päätti, että se ei velvoita puoluehallitusta edistämään toiminnassaan feminististä politiikkaa. Oikeallakin olisi ollut syytä havahtua siihen, ettei naisnäkökulmaa voi törkeästi enää sivuuttaa, sanoo kansanedustaja ja Demarinaisten puheenjohtaja Helena Marttila (sd.).
– On surullista seurata, miten kokoomus on valinnut lähteä persujen ja suuryritysten kaverina tielle, joka murentaa suomalaisuuden vakainta perustaa: luottamusta ja hyvinvointivaltion turvaverkkoa. Lisää annetaan niille, joilla on jo valmiiksi eniten, samalla kun heikompiosaisilta leikataan, asiakasmaksuja korotetaan ja työelämän epävarmuutta lisätään. Näitä epäoikeudenmukaisia arvovalintoja ei orastava talouskasvukaan muuksi muuta.
– Suomessa ei ole koskaan ollut näin oikeistolaista hallitusta. Siksi yhä useampi näkee nyt selkeämmin, millaista arvomaailmaa hallituksen konservatiivinen oikeistopolitiikka todella edustaa. Presidentti Niinistöä lainaten: naamiot on riisuttu. Kauniiden sanojen ja todellisten tekojen ristiriita on nyt kaiken kansan nähtävillä.
Espoolaisena Marttila tunnistaa ilmiön, jossa yhä useampi yhteiskunnallisesti valveutunut nainen katsoo politiikkaa nyt uudesta kulmasta. Moni kokee, että hallituksen politiikasta on kadonnut ihmisyys.
– Jäljelle on jäänyt kylmä tehokkuuspuhe, jossa kaikki mitataan euroissa, mutta hallitus vähät välittää siitä, mitä tapahtuu arjen turvallisuudelle. Orpon hallituksen toimet näkyvät erityisesti naisten arjessa: palkkaerot, hoivavastuu, pätkätyöt, syrjintä, korkeat asiakasmaksut, sukupuolistunut väkivalta. Nämä eivät ole identiteettipolitiikkaa, ne ovat monen naisen todellisuutta.
– Kun sosiaaliturvaa heikennetään, lasku kaatuu yksinhuoltajille, osa-aikatyöntekijöille ja hoivavastuuta kantaville. Kun pätkätyölakeja runnotaan läpi piittaamatta raskaussyrjinnän riskistä, viesti on selvä: naisten arki ei ole päätöksenteon keskiössä.
Marttila kummeksuu oikeiston halua irtisanoutua feminismistä lähes refleksinomaisesti ikään kuin sana olisi muuttunut kirosanaksi.
– Tämä on todella surullista ajassa, jossa anti-gender -liikkeen kaltaiset ilmiöt nimenomaisesti vastustavat tasa-arvoa miljoonarahoituksen turvin. Ja kuitenkin oikeallakin puhutaan huolestuneina työelämän sukupuolittumisesta tai naisiin kohdistuvasta väkivallasta – juuri feminismi pohtii näitä ilmiöitä ja sitä, miksi yhteiskunnan rakenteet kohtelevat ihmisiä eri tavoin, miksi tietyt ongelmat kasaantuvat yhä samoille ihmisille ja miten maailma voisi olla toisenlainen.
Marttila muistuttaa, että aikoinaan mahdottomilta ”feministisiltä utopioilta” kuulostivat myös päivähoito, kahdeksan tunnin työpäivä, kouluruoka ja naisten oikeus päättää omasta elämästään. Naisten osallistumista työelämään on verrattu talousvaikutukseltaan teollistumisen kaltaisiin suuriin yhteiskunnallisiin murroksiin. On sitten kyse oppimistuloksista, henkisestä huoltovarmuudesta tai talouskasvusta, niin tasa-arvolla on Marttilan mukaan ainoastaan positiivisia vaikutuksia.
– Olen kuluneen viikon fiilistellyt sitä, että juuri naiset voivat ratkaista ensi kevään vaalit. Tällä viikolla (1.6.) tuli kuluneeksi tasan 120 vuotta siitä, kun naiset saivat täydet poliittiset oikeudet Suomessa ja nyt on aika tehdä rohkeasti feminististä politiikkaa. Politiikan keskiössä eivät voi olla vain lyhytnäköiset numeroharjoitukset, vaan arki, hoiva, työelämän turva ja inhimillisyys. Tämä aika suorastaan huutaa uusia feministisiä utopioita. Näkymiä siitä, mikä ei vielä ole mahdollista.
