SDP:n puoluevaltuuston puheenjohtaja Jouni Backman
Puoluevaltuuston kokous Seinäjoella 14.11.2009

Nyt riittää. Politiikan suuntaa on muutettava. Nykymeno vaarantaa kestävän talous- ja työllisyyskehityksen sekä hyvinvointipalvelut. Poliittisen päätöksenteon uskottavuuskin on nyt koetuksella. Väärä politiikka ja toimimattomuus jättävät pitkät, jopa pysyvät jäljet.

Politiikkaa on tehtävä ajassa. Sitä on tehtävä myös ajoissa. Vanhasen-Kataisen hallitus ei tee kumpaakaan.

Kun kansainväliset taloussuhdanteet muuttuivat vuosi sitten ratkaisevasti, jatkoi Suomen hallitus ruususen untaan. SDP:n varoitukset ja esitykset olisi pitänyt noteerata jo tuolloin. Talouspolitiikan linjaa olisi pitänyt muuttaa. Hallitus on kuitenkin pitänyt jääräpäisesti kiinni menokehyksistään. Ylimitoitetut ja epäoikeudenmukaiset veronalennuksensa se on selittänyt elvytykseksi, vastoin kaikkia talousoppeja ja kansainvälisiä arvioita. Varsinaista elvytystä, julkisten menojen kasvattamista, se ei ole tehnyt juuri lainkaan

Hallitus pakenee vastuutaan ja lykkää toimenpiteitä seuraavalle hallitukselle. Päätösten lykkäämiselle tulee kova hinta. Hinta, jonka suomalaiset joutuvat maksamaan korkojen kanssa.

Keskusta on aiemminkin halunnut lykätä vaikeudet ja kustannukset muiden niskoille. Vuoden 2003 hallitusohjelmaneuvotteluissakin Keskustan silloinen johto vaati uudistuksia, jotka astuisivat voimaan vasta vaalikauden lopulla ja kustannukset jäisivät seuraavan hallituksen päänsäryksi. Keskusta esitti myös tuolloin talousvastuun siirtämistä kunnille. Sama meno näyttää jatkuvan nytkin.

Nyt SDP ei ole hallituksessa estämässä Keskustan vastuutonta politiikkaa. Ihmettelen, että Kokoomus ei siihen nyt näytä kykenevän tai haluavan. Samaa näyttää toistuvasti ihmettelevän Sauli Niinistökin. Kokoomuksen perinteinen talousosaaminen ja vastuu kansantaloudesta loistaa nyt poissaolollaan hallituksesta. Valtiovarainministeri Katainen: Viron ja Latvian tie ei voi olla Suomen tie.

Vihreiltä talousosaamista tuskin kukaan on odottanutkaan. Ympäristöasioissa vihreiltä kuitenkin odotettiin edes sinilevähallituksen vahtikoiran roolia. Hallituksen kritiikitön tukeminen on ollut kuitenkin tärkeämpää. Monet arvioitsijat nostavat tämän hallituksen, syystäkin, historian ympäristövihamielisimmäksi. Ja vaalikausihan on vielä pahasti kesken. Entistä ympäristöministeriäkin hirvittää ja masentaa. Vihreiden rappiotilan viimeinen todiste saatiin täydellisestä periaatteiden myymisestä vaalirahoitusasiassa. Rahan valtaa ei edes haluta hillitä, vaikka vihreät ovat sitä koko ajan vakuuttaneet. Miksi ei, vaikka se on eduskunnan ja kansan enemmistön tahto?

SDP juhlistaa ensi viikolla ensimmäisen ympäristöohjelmansa 40-vuotista historiaa mm. jakamalla ympäristöpalkinnon. Jotkut ovat kuulemma epäilleet sen saajaksi Suomen Keskustaa. Sehän on onnistunut kehittämään täysin saasteettoman, virtuaalisen kierrätyksen. Ellei sitten oteta huomioon paljosta tyhjänpuhumisesta aiheutuvia hiilidioksidipäästöjä. Keskustan kierrätyksessä eduskuntaryhmän puheenjohtajan ja puolueen varapuheenjohtajan viesti ministerikierrätyksen tarpeesta kiersi takaisin puolueen puheenjohtajan ilmoituksena, että eduskuntaryhmä nauttii edelleen pääministerin luottamusta. Että sellainen yksinkertaiseen päiväjärjestykseen paluu.

SDP:n jo eduskuntavaalien alla esittämä peruslinja on ollut kestävä. Meidän ei ole ollut tarve muuttaa sitä. Tämän vuoksi meiltä on ollut turha odottaa koko ajan uusia esityksiä, kun entisiäkään ei ole noteerattu. Yhteistyöhaluttomuudestakaan ei meitä voi syyttää. Sen verran monta kertaa olemme yhteistyön kättä tarjonneet. Ja yhtä monta kertaa on sille viitattu kintaalla. Muuhun sitä Toivo-puolueen talkookinnasta ei ole käytettykään.

Väitteet politiikan vaihtoehdottomuudesta eivät ole totta. Samat rahat, jotka hallitus on jakanut hyväosaisille kannattajilleen erilaisina verokevennyksinä, olisi voitu käyttää SDP:n esittämällä tavalla työllisyyteen ja hyvinvointipalveluihin. Samalla velkamäärällä. Lomautettuja ja irtisanottuja eivät verokevennykset auta. Työtä ei ole ja verorasituskin kasvaa kuntien joutuessa hallituksen pakottamana lisäämään veroja ja maksuja sekä leikkaamaan palvelujaan. Likaisen työn teetättäminen kuntapäättäjillä ei ole vain vastuutonta, vaan edesvastuutonta.

Laman selän taittumista toiveikkaana odottelevan hallituksen selkäranka on taittunut jo ajat sitten. Valitettavasti joudumme odottamaan uutta toimintakykyistä hallitusta vielä pitkään. Liian pitkään. Hallituspohjan jatkokauden puolestapuhujat tuntuvat hokevan TV-mainoksen tavoin, että ”eihän se vaihtamalla parane”. Kyllä paranee. Mutta vain SDP:n vaalivoiton kautta.

SDP:n kannatuskehitys on herättänyt huolta. Muissakin kuin puolueen kannattajissa. Ymmärrän huolen. SDP:n ja ay-liikkeen järjestelmällinen uloslyönti ei ole isänmaan etu. Monet riippumattomat arvioitsijatkin ovat nyt tähän havahtuneet.

SDP:n oma uudistustyö on edennyt puoluekokouksen viitoittamalla tavalla. Puoluejohdon radikaalilla uudistamisella ei tavoiteltu hetkellisiä pikavoittoja, vaan pitkäjänteistä uudistamistyötä, joka tuottaa kestäviä tuloksia. Nämä tulokset syntyvät vain joukkuepelillä. Joukkuetta voidaan kyllä herätellä joskus maalivahtia vaihtamalla, mutta yleensä parempi tulos saavutetaan puolustusta tiivistämällä ja hyökkäykseen satsaamalla.

Niille, jotka ovat kyselleet, onko puoluekenttä istuvan puheenjohtajan takana, voin vastata yksiselitteisen selvästi: On. Ja tiukasti onkin. Meillä ei ole vain ollut tarvetta eikä tapana pakonomaisesti toistella sitä yhtä usein kuin eräissä muissa puolueissa. Yhteisen uudistamistyön tulosten näkyessä ajan myötä myös ulospäin, uskon luottamuksen ja kannatuksen kasvavan myös niin perinteisissä kuin uusissakin kannattajaryhmissä.

Olen ollut itsekin puolustamassa ns. 24/7 yhteiskuntaa, joka elää ja toimii reaaliajassa. En ole kuitenkaan tarkoittanut sillä kehitystä, jossa politiikka pinnallistuu nyt koetulla tavalla. Poliitiikka seurataan ”7-päivää” tyylisesti tv-sarja ”24” mukaisesti tunti tunnilta ”sankareiden” kautta. Suuri linja katoaa. SDP:n ei tulekaan kilvoitella Kokoomuksen Jack Bauereiden kanssa, joiden vauhdikasta touhuilua maalla, merellä ja ilmassa on muidenkin kuin presidentin syytäkin seurata tunnin välein. Sen verran vikkelään mielipiteet ja selitykset vaihtuvat. Erona kokoomukselaisten kommandoilla on kyllä se, että vaikka teflonpinta on yhtä naarmuuntumaton kuin alkuepäiselläkin Jack Bauerilla, niin ilme säilyy virneessä, vaikka kansaa kaatuu ympäriltä.

SDP on ollut, ja on, työn ja oikeudenmukaisuuden liike. Kummallekin on edelleen, ja juuri nyt, suuri yhteiskunnallinen tilaus. SDP:ltä odotetaan paljon. Joskus tuntuu, että kohtuuttoman paljon enemmän kuin muilta puolueilta. Siksi meidän on tehtävä itse työtä entistäkin enemmän. Työtä puolueen, mutta erityisesti suomalaisten ja heidän hyvinvointinsa eteen. Yhdessä.