Ahneuden ja kapitalismin aika ilman sääntely- ja valvontajärjestelmiä on vihdoin oltava ohi. Markkinavoimat eivät ole mikään luonnonvoima, johon ei voitaisi vaikuttaa. Uusliberalismin laskun maksaa miljoonat syyttömät eri puolilla maailmaa. Maailmanlaajuisen kriisin luoma epävakaus näkyy taloudessa ja turvattomuudessa.

Hallitus on nyt ajelehtinut kolme vuotta hallitusohjelmansa kanssa, ja siitä on tullut maan talouden ja työllisyyden uppotukki. Tilanteen vakavuutta ei ymmärretty ja elvytyksen nimissä veronkevennykset suunnattiin lähinnä suurituloisille. Myös muut hallituksen elvytystoimet myöhästyivät hallituksen väärän arvion vuoksi. Sitten jo alettiin puhua elvytyksestä irtaantumisesta, vaikka ministeri Katainen seisoi puheidensa pyörö-ovissa pitkittyvän työttömyys-tsunamin keskellä.

Hallitus ei ole pitänyt huolta veropohjasta. Se on lyhyessä ajassa keventänyt verotusta tähän mennessä noin 3,5 miljardilla eurolla. Hallituksen omat toimet ja välinpitämätön asenne muun muassa harmaan talouden torjunnassa kasvattavat tarvetta ottaa lisävelkaa. Menokuri on pitänyt kehysten ansiosta, mutta tulopuolella on toimittu holtittomasti, kun on poistettu työnantajien Kelamaksu. Kansaneläkkeen perusetuuksien rahoitus 1100 miljoonan euron edestä jätettiin edesvastuuttomasti vuosittaisten budjettivääntöjen ja velanoton varaan. Yrittäjyyden näkökulmasta kyseessä on hehtaaripyssy eikä yritysten tuotteiden kysyntään ja rahoituskriisiin vaikuttava täsmälääke. Kela-maksun maksajiksi Katainen ja Vanhanen laittavat palkansaajat ja vähätuloiset erillisveroilla.

Ruoan arvonlisäveroa on alennettu 500 miljoonalla eurolla, vaikka sosiaalietuuksien nostolla olisi parannettu tuntuvasti lapsiperheiden ja eläkeläisten toimeentuloa. 90-luvun Ahon hallituksen lailla valtiovarainministeriö edustaa ajattelua, tilit tasan, ja markkinat hoitavat. Samalla tavalla nykyinen porvarihallitus pyrkii runttaamaan palkansaajajärjestöt leikkaamalla työeläkkeitä. Tämä on jälleen ammatillisen ja poliittisen työväenluokan taistelun asia.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja turvallisuus edellyttävät panostuksia hyvinvointivaltion rahoitukseen. Hallitus ei lupauksistaan huolimatta lisää kuntien valtionosuuksia. Näin vaikeutetaan vanhustenhuollon ja julkisen terveydenhuollon kehittämistä. Hallituksen kovat arvot näkyvät ideologisena ristiretkenä julkisen terveydenhuollon murentamiseksi. Tässä tilanteessa edustuksellisen demokratian on toimittava. Yhteisvastuu ja välittäminen eivät hoidu taitavillakaan puheilla, median haravatalkoilla eikä Toivo-kampanjoilla vaan veronmaksukyvyn ja varallisuuden paremmalla huomioonottamisella. Sosialidemokraatit haluavat uudistaa verotusta niin, että tulonjako muuttuu oikeudenmukaisemmaksi uudistamalla omaisuusverotuksen säännöksiä.

Merisalon I hallitus murentaa kansanvallan ja edustuksellisen demokratian perustaa. Harmaan kiinteistöbisneksen pureutuminen hallinnon ja politiikan rakenteisiin on pysäytettävä. Vanhasen - Kataisen hallituksen toimesta ulkomaisen työvoiman maahantuloa helpotetaan luopumalla sen selvittämisestä, onko Suomessa saatavissa tai koulutettavissa vastaavaa työvoimaa. Maahan ollaan luomassa halpatyömarkkinoita ja työmarkkinoiden vakautta heikennetään. Ihmiskauppaa ja työorjuutta esiintyy jo. Samaan aikaan porvarihallitus leikkaa rajusti työsuojeluvalvonnan voimavaroja. Lyhytnäköinen, työnantaja-näkökulmaa palveleva sinivihreä maahanmuuttopolitiikka luo laitonta ulkomaista työvoimaa, lisää ulkomaisen työvoiman syrjäytymistä ja harmaata taloutta sekä heikentää turvallisuutta ja taloudellisen toiminnan edellytyksiä. Sisäministeriö lakkautti puolestaan perustamani KRP:n laittoman ulkomaisen työvoiman valvontayksikön. Suomi on myös irtautumassa EU:n yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan linjalta, johon liittyy laillisen maahanmuuton hallinta ja laittoman maahanmuuton määrätietoinen torjunta. Turvapaikkajärjestelmän on annettu karata käsistä. Vastaanottokeskuksissa oli vuoden 2007 lopulla alle 1500 henkilöä. Nyt niissä on 5950 turvapaikanhakijaa. Kataisen hallitus esittää turvapaikkavastaanottoon 117 miljoonan euron lisäystä vuodessa.

Kovat arvot arjessa ja työelämässä näkyvät. Tässä vakavassa talouskriisissä tulo- ja terveyserot kasvavat entisestään. Nyt istutaan katsomossa kun kansallisen erikoissairaanhoidon osaaminen reumapotilaiden osalta vakavasti vaarantuu. Kelan johdon olisi pitänyt ryhtyä aktiivisemmin etsimään ministeriön kanssa rahoitukselliset tavat toiminnan turvaamiseen. Hallitus vei salamavauhtia kahdessa viikossa läpi maanviljelijöiden 22 ME:n kansallisen lisätuen, mutta 2 ME reumapotilaille ei edes haluttu pohtia.

Lääkkeiden omavastuukaton ylittäneiden määrä on muutamassa vuodessa puolitoistakertaistunut ja matkojen omavastuun ylittäneiden määrä kaksinkertaistunut. Suuria omavastuita on etenkin iäkkäillä henkilöillä ja matkakustannukset painottuvat pienituloisiin ihmisiin. Kelan ja julkisen terveydenhuollon maksukatot on yhdistettävä ja hillittävä erityisesti eläkeläisten suuria lääkemenoja.

Niin hallituksen kuin oppositionkin on nyt kyettävä sosiaaliturvan uudistamisessa tunnustamaan Suomen kansallinen häpeä leipäjonoista, syrjäytymisestä ja köyhyydestä. Työtulot pienentävät liian rajusti toimeentulotukia, nostavat rankasti päivähoitomaksuja ja vaikuttavat myös puolison etuuksiin. Pahimmillaan suomalaisessa hyvinvointivaltion köyhyysloukussa voi olla jopa kuusinkertaisen tarveharkinnan kohteena. Toissavuonna Suomessa otettiin huostaan 16 000 lasta ja nuorta. Tämä on viesti vakavasta yhteiskuntamme sisäisestä pahoinvoinnista.

Suomalainen yhteiskunta on luonut erinomaiset edellytykset vientiteollisuutemme pärjäämiselle. Lyhytnäköisen voitontavoittelun sijasta osaamisen varmistava ja omalla alueellaan kilpailukykyinen yritys kestää myös kansainvälistä kilpailua. Suomalaisessa yhteiskunnassa on ehdottomasti parannettava työntekijöiden irtisanomissuojaa. Lähtemistä kansainvälisen työpaikkashoppailun tielle pidetään luonnollisena. Kohdemaiden ihmisoikeus- ja ympäristöepäkohdat, korruptiokaan ei tunnu. Valtion suurin omistajuus StoraEnsossa edellyttää, että omistajaohjauksella varmistetaan alue-, teollisuus- ja työllisyyspoliittiset näkökohdat. Metsäteollisuus on kansallinen asia, josta meidän on itse huolehdittava. Globaalisti kilpaileva valtionyhtiö ei voi ulkoistaa sosiaalisia ja taloudellisia riskejä työntekijöiden, alihankkijoiden ja yhteiskunnan maksettavaksi.

Suomen talouden perustaa järisyttävässä metsäteollisuuden kriisissä hallitus on ollut passiivinen niin Venäjän suhteiden, puuhuollon kuin valtion omistajuuden osalta. Suomen vaikeassa työllisyystilanteessa tulee StoraEnson kaltaiselle yritykselle asettaa teollisuus- ja työllisyysvaatimuksia sen sijaan, että yhteiskunta yksiselitteisesti ottaa vakavat seuraukset hoidettavaksi "rakennemuutospaikkakunnille" myönnettävänä kriisirahoituksena. Yritysten yhteiskuntavastuu sosiaalisten kustannusten hallinnasta on muistettava, kun kyseessä on merkittävä valtion omistama yhtiö. Kansaneläkelaitoksen omistus, joka on yksinään puolet Ruotsin omistuksesta Stora Ensossa, on laiminlyöty. Missä on sinivalkoinen omistus, kun Suomessa aiotaan pysyvästi siirtyä sanomalehtipaperin omavaraisuudesta Venäjän Kontupohjan paperista riippuvaisiksi? StoraEnson perustelemattomat paperikoneiden lakkautuspäätökset edellyttävät ulkopuolista asiantuntija-arviota StoraEnson ja kansallisen metsäteollisuuden etujen eroavuudesta. Kyse on edelleen Varkauden metsäteollisuuden turvaamisesta. Hallituksen energiaratkaisun perusta murenee jos paperikoneemme pysähtyvät.

Itä-Suomen alueellinen kilpailukyky sekä liikenneturvallisuus edellyttävät tuntuvampia infrapanostuksia. Hallituksen EU:n liikennehankkeiden linjauksissa on Itä-Suomen asemaa heikennetty. Savonradan perusparannukset ovat lykkääntyneet peräti vuoteen 2014. VT-23 perusparannus välillä Heinävesi - Varkaus on pikaisesti käynnistettävä. VT5 rakentamisesta on sovittava ylivaalikautisella maakuntaliittojen ja hallituksen infraohjelmalla. VT5 ei voi kehittää maakuntien tiepätkinä.
Maakuntien liittojen rooli on murroksessa. Aluehallinnon uudistamishankkeessa ei käsitelty tästä näkökulmasta maakuntaliittojen roolia. Siinä ei myöskään uskallettu pohtia maakuntajaon uudistamisen tarpeita. Maakunnat ovat pääsääntöisesti liian pieniä pystyäkseen vastaamaan avoimen talouden kehittämishaasteisiin. Lisäksi maakuntien suuri lukumäärä jarruttaa toiminnallisten seutujen tehokasta yhteistyön organisointia yli maakuntarajojen. Maakuntien rajat uhkaavat muodostua esteeksi toiminnallisten seutujen syvenevälle yhteistyölle. Seutujen toimijoiden on pystyttävä luomaan strategia koko VT5-kehityskäytävän vahvistamiseksi. Kun mää järisee Keski-Savossa on meidän yhteisen selviytymisemme turvaamiseksi ylitettävä rajat elinkeinopoliittisessa työssä ja sairaaloidemme toiminnan yhteistyön perustalta.

EU:n laajentumisen vaikutuksia kansalaisten turvallisuuteen on myös arvioitava. EU:n hyväksyttävyys kansalaisten näkökulmasta on riippuvainen siitä miten he kokevat henkilökohtaisen turvallisuutensa vahvistuvan. Lissabonin sopimus tuo turvallisuus-, poliisi- ja rajaviranomaisille paremmat työkalut tehokkaaseen EU yhteistyöhön niin järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin kuin laittoman maahanmuuton torjunnassa.

Afganistanin sisäisen tilanteen ja hallitsemattoman huumetilanteen vaikutuksia tulee arvioida huomattavasti tarkemmin meidän ja EU:n sisäiseen turvallisuuteen. Puheenjohtajuuskaudellamme 2006 pyrimme välttämään esimerkiksi terrorismin kohteeksi joutumisen riskiä, ja tämä tarkoitti sitä, että arvioimme EU:n ja kolmansien maiden suhdetta myöskin oman turvallisuuden ja terrorismin riskin näkökulmasta. Asia on jäänyt nykyisin vähälle keskustelulle. Meidän on selkeästi paneuduttava siviilikriisinhallintapainotteiseen työhön. Kansallisen turvallisuuden etu ei ole leimautua sotilaalliseksi osapuoleksi.

Kansainvälisen talouskriisin kärjistyessä hallitus puuhaa hätäkeskusten vähentämistä. Rajavartiolaitoksen ja tullin vahvuuteen aiotaan tehdä rajuja vähennyksiä. Tuottavuusohjelma ja hallituksen sokeat leikkaukset ovat negatiivista alueellistamista, joka vie satoja työpaikkoja.

Valtion talous on pelastettu. Hyvinvointivaltion perusta on turvattava täsmärappauksella. Kansanterveystyö ja julkinen terveydenhuolto vaatii meiltä väkevää puolustamista. Amerikkalaiselle itsepalveluyhteiskunnalle vastaamme ei, emme suostu palaamaan työpaikkashoppailun tielle ja vanhustenhoidon huutokauppaamiseen.

Edellinen hallitus laati ensimmäisen kerran sisäisen turvallisuuden ohjelman kattaen myös sosiaalisen turvallisuuden ja syrjäytymisen vastaisen työn. Kokoomuksen kannattaisi löysätä kypärän hihnaa sen verran, että muistavat yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategian. Toimintakyvyllä tarkoitetaan myös väestön sosiaaliturvan ja sosiaalisen turvallisuuden varmistamista. Tältä osin kansakunnan henkistä kriisinkestävyyttä tulee parantaa varustautumalla oikeasta päästä.

Nyt on vihdoin aika vahvistaa kansallisen eheyden ja luottamuksen ilmapiiriä ja koota samaan pöytään kaikki vastuulliset poliittiset voimat. Talouden ja Suomen jälleenrakentamisen edellytykset löytyvät vain sosiaalisesti oikeudenmukaisen, rahavallasta vapaan kansanvallan kautta.
Hyvää Vappua!