Kansanedustaja, valtiovarainvaliokunnan varapuheenjohtaja
Kari Rajamäki:

Haluan kiittää kaikkia osapuolia siitä että olemme saaneet koolle metsäteollisuuden toimintaedellytysten kannalta keskeiset toimijat. Nyt on sitouduttava metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseen. Tarvitsemme myös poliittista tahtoa turvata metsäteollisuus tässä vakavassa tilanteessa, jossa maa järisee metsäteollisuuden perustan osalta.

Välittömästi 200 000 suomalaista saa leivän metsästä. Viime vuosina Suomen paperi- ja kartonkituotanto oli neljäsosa viennin arvosta. Sen aluekehitystä tukeva merkitys on Itä-Suomessa vielä mittavampi. Metsäteollisuus on luonut teollisuuspaikkakuntien ohella myös elävän maaseudun sekä toimivat logistiset maantie-, rautatie- ja satamajärjestelmät.

Metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamisesta käytiin eduskunnassa kesäkuussa 2007 aloitteestamme ajankohtaiskeskustelu. Silloin Venäjän puutullien kielteisten vaikutusten estämiseksi edellytimme hallituksen aktiivista roolia neuvotteluissa Venäjän kanssa. Tuontipuun osuus kaikesta puusta on ollut noin neljännes. Metsäteollisuuden hallitun kehityksen kannalta tämän asian jättäminen EU:n ja Venäjän WTO-neuvotteluiden ja komissaari Mandelsonin varaan oli kansallinen virhe. Nyt on Itä-Suomen ja Venäjän lähialueiden metsäteollisuuden myönteiset yhteistyömahdollisuudet otettava vakavan työn alle molempien maiden valtionjohdon tuella.

Tavoitteena on perustellusti puun jalostusarvon nostaminen ja uusien tuotteiden kehittäminen kuten funktionaaliset elintarvikkeet, lääkkeet ja muovit. Mekaanisen puuteollisuuden kehitystä ja liiketoimintaosaamista on määrätietoisesti kehitettävä samalla kun puurakentamista on lisättävä. Samoin puuta hyödyntävien biojalostamoiden kehittämisessä ja rakentamisessa niin T&K kuin investointitukien kautta ollaan suuren mahdollisuuden edessä. Tämä kaikki kehitystyö edellyttää kuitenkin meidän metsä- ja metalliklusterin energiaosaamisen perustan turvaamista. On muistettava, että sellun, paperin ja kartongin tekeminen on tulevaisuudessakin kannattavaa liiketoimintaa.

Voimavaramme on ollut poliittisten päättäjien, valtionhallinnon ja yritysjohtajien toimiva yhteistyö suomalaisen hyvinvoinnin turvaamiseksi. Teollisuuden kilpailukyvystä huolehtiminen on ollut yhteinen kansallinen asia. Tämän vuoksi on hallituksen kyettävä ottamaan huomioon metsäteollisuuden kansalliset edut linjatessaan mm. energia- ja ilmastopolitiikkaa. Esimerkiksi Itämeren rikkipäästöasiassa ei voida olla heikentämässä oman kansallisen metsäteollisuuden kilpailuedellytyksiä verrattuna muiden maiden esimerkiksi Välimeren maiden tuotantoon.

Metsäteollisuuden toimintaedellytysten turvaamiseksi on nyt kyettävä varmistamaan puun saatavuus kilpailukykyiseen hintaan. On haettava veromalleja, jotka kannustavat myymään metsää sekä hoitamaan sitä. Pinta-alaverotuksesta myyntiverotukseen siirtymisen kielteiset seuraukset on kyettävä arvioimaan uudelleen. Metsätalouden ja metsäteollisuuden taloudellista toimintapohjaa on uudistettava metsälainsäädännön kokonaisuudistuksella, jolla turvataan niin metsänomistajan kuin kansatalouden edut. Kasvatuskelpoisen taimikon aikaansaamiseksi tarvitaan tiukemmat määräajat ja lain tulee korostaa ensiharvennusvelvoitetta.

Suomalaisessa metsäluonnonsuojelussa korostuu liikaa mustavalkoinen tapa erotella joko vahvan metsätalouden maita tai totaalisuojelun alueita. Tavanomaisten metsätalousmaiden ja vahvasti suojeltujen luonnonsuojelualueiden väliin tulee luoda välimuoto. Valtion metsien merkitys suojelu- ja virkistyskäytön tasaisen työllisyyden ja tasaisen puuhuollon osalta on rakennettava siten, että uudet hallintomallit eivät aja valtion metsiä esimerkiksi kantohintaan liittyvän edunvalvonnan välineeksi. Metsänhoitoyhdistysten veroluonteinen pakkojäsenyysjärjestelmä on uudistettava ja purettava.

Metsäteollisuuden kilpailukyvyn turvaamiseksi on ratkaisevaa varmistaa paperi- ja metsäteollisuuden edullisen energian saanti. Sähkövero ja mm. työnantajien Kela-maksun poiston luomat lisärasitukset on poistettava metsäteollisuudelta. Metsäteollisuuden sitoutuminen kansalliseen kehittämistyöhön luo vasta perusteet lisäenergiantuotantoon.

Pitkien etäisyyksien ja kalliiden kuljetuskustannusten kilpailuhaitat on myös kompensoitava kilpailijamaiden tasolle. VR:n Venäjän transiton vähenemisestä aiheutuvia kustannuspaineita ei tule siirtää suomalaisen metsäteollisuuden maksettavaksi. Samoin on panostettava keskeisten kuljetusjärjestelmien lisäksi alempiasteisen tieverkon palvelutason ylläpitoon. Kuljetuskustannusten hallintaa on lisättävä myös vesiteiden kehittämisellä. Metsäteollisuuden etu on myös varmistaa pitkäjänteisesti koneyrittäjien ja korjuupään edellytykset taloudellisesti kannattavaan toimintaan.

Valtion äänivalta Stora Enson yhtiökokouksessa on Kelan omistus mukaan lukien 35,2 %. Vuoden 1998 Storan ja Enson omistajajärjestelyistä keskusteltaessa ministeri Kalliomäki totesi: ”kolme suurinta suomalaista omistajaa saa äänivaltaa noin 35 %, viisi suurinta ruotsalaista hiukan yli 20 % ja loppu on kansainvälisillä omistajilla, tosin äänivallattomina hallintarekisterin takana. Tästä siis muodostuu tästäkin näkökulmasta katsoen vahva pohjoismainen yhtiö, jossa suomalaisilla omistajilla on hyvä asema”.

Valtion omistajapolitiikkaa koskevan linjauksen mukaisesti on mahdollista markkinaehtoisesti toimivalle valtionyhtiölle asettaa myös alue-, teollisuus- ja työllisyyspolitiikkaa sekä ympäristönsuojelua koskevia tavoitteita. Näihin panostuksiin liittyvät asiat lienevät sovittavissa muiden omistajien kanssa. Toiminta ei loukkaisi myöskään Suomen EU jäsenyydestä johtuvia velvoitteita, koska EU komissio on katsonut mahdolliseksi EU:n rakenne- ja kansallisten tukien käytön niin Saksan kuin Portugalin tehdashankkeissa mm. työllisyysperusteilla. Valtion omistus Stora Ensossa on merkittävä osa kansallisvarallisuutta, jonka hoidossa on tähdättävä mahdollisimman hyvään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kokonaistulokseen.

Globaalin kilpailun tilanteessa toivoisi myös metsäteollisuuden antavan arvoa suomalaisessa osaamisessa, yritysympäristön kilpailukyvyssä ja turvallisuudessa oleville vahvuuksille. Metsäteollisuuden siirtyminen uusille markkina-alueille ei voi tapahtua kritiikittömästi ihmisoikeus- ja ympäristörikoksilta silmät sulkien. Nämä voivat olla myös asioita, joista suomalainen yhteiskunta tavalla tai toisella joskus vastaa.

Me tarvitsemme metsäteollisuudessa työnantajien ja työntekijöiden aitoa sitoutumista, jotta toimintaympäristöä uhkaavat muutokset hallitaan. Irtisanomissuojan vahvistaminen tukee yhteistä sitoutumista ja poistaa pelon siitä, että kansainvälinen teollisuus ottaa liipaisimelleen ensiksi heikomman irtisanomissuojan suomalaiset työntekijät. Metsäteollisuus voi pärjätä jatkossa vain pitämällä ammattitaitoiset tekijänsä alan houkuttelevuudella ja turvallisuudella.

Kansallisesti on myös estettävä selluteollisuuden alasajo, joka uhkaa Suomen tavoitteita kasvattaa uusiutuvan energian tuotantoa. Tällä hetkellä mm. USA maksaa selluteollisuudelle bioenergiatukea, joka heikentää eurooppalaisten tuottajien kilpailuasemaa. Metsäteollisuus tuottaa Suomen uusiutuvasta energiasta noin 70 %. Uusiutuvan energian osuus on nyt energiankulutuksestamme 28 %. Noin 7 miljoonalla kuutiolla metsähaketta saamme 600 tonnia biodieseliä vuodessa. Tällä kulkisi joka viides dieselautomme. EU:ssa biodieselin ja bioenergian osuutta on lisättävä, jotta vuonna 2020 uusiutuvan energian osuus kaikesta olisi 38 %. Selluteollisuuden alasajolla vedämme maton jalkojemme alta.

Metsäteollisuuden tehtaiden sulkemisten toivotaan nostavan hintatasoa mutta samalla liikevaihto supistuu. Tästä hyötyvät ne toimijat, jotka eivät leikkaa omaa kapasiteettiaan. Metsäteollisuus on valitettavasti tehnyt myös aiemmin suuria virhearviointeja mm. USA:n investoinneissa. Ne oikeuttavat myös epäilemään osaa sulkemisista virhearvioinneiksi.

Suomen talouden elpymisen ja hyvinvoinnin rahoituksen kannalta on nyt kansallinen asia varmistaa, että metsä- ja metalliteollisuuden tuotantorakenteita ei ajeta alasta tavalla, joka estää Suomen valtiontalouden ja elinkeinopoliittisen kilpailukyvyn. Paperi- ja kartonkituotanto, suomalaisen metsäteollisuuden osaaminen ei ole auringonlaskun alaa. Liiketoimintaympäristössä on tervehtymisen merkkejä ja kun talous normalisoituu on tärkeätä, että varmistetaan teollisuuden toimintakyky kansallisesti ja poliittisesti kaikkien toimijoiden sitoutumisella ja poistamalla kilpailuesteitä. Tehokkainta työllisyyden hoitoa on olemassa olevien tehtaiden toiminnan turvaaminen.